Mä olen niin pitkään odottanut tätä, että mulla ei olisi tänne mitään asiaa! :)
Mä käyn töissä niin kuin normaalit ihmiset, leikin lasten kanssa kuten muutkin äidit, kuntoilen, taistelen kilojen kanssa (-10kg hiphei!), suunnittelen kesää, suunnittelen tulevaisuutta pidemmällekin kuin 3 viikoa kerrallaan.
Lenkillä tässä yksi päivä mietin miten ihanaa on kun mun keho toimii niin kuin sen kuuluu, eikä ole koko ajan väsynyt tai epäkunnossa. Ekaa kertaa olen vasta nyt myöntänyt itselleni, että olen selviytyjä. Oli ihan helvetin rankkaa, mutta mä selvisin siitä. Koskaan musta ei tietysti tule tervettä niin kuin ennen, mutta olen saavuttanut jonkinlaisen tason mihin olen tyytyväinen. Nyt mä pystyn itse tekemään jotain sen eteen, että voisin paremmin. Auringon paiste tuntuu ihanalta ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Jatkan normaalia elämää muistuttavaa elämääni. Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!