perjantai 29. elokuuta 2014

Tyhjä olo

Olo on välillä rauhallinen, välillä pelottaa. Aina ei muista sitä mitä tästä seuraa. Keskityn sen hetkiseen oloon. Pahoinvointi yllättää vielä aamupäivisin. Kipua on vähemmän ja yritän vähentää kipulääkettä sillä tuloksella, että aamuyöstä herään vierotusoireisiin. Päälle päin näytän normaalilta kotiäidiltä, voi kun vaan ulkopuoliset tietäisi mitä pinnan alla kuohuu. Vaikka jaksaa jo välillä hymyillä ja nauraa on paha olo ja itku aina lähellä.

Vuosi sitten makasin sairaalassa. Kaikki tuntui romahtaneen. Syksyn tuoksu tuo mieleen muistoja vuoden takaisesta. Vuosi ollaan selvitty eteen päin. Ei se kuitenkaan riitä.

Nyt jännitetään taas kontrolli kuvien tuloksia. Pelottaa se "entä jos taas". Miten sitä jaksaisi. Tiedän, että jaksaa kun on pakko.

Kesästä on hyviä muistoja. Ensi kesänä hankin sellaisen SUP-laudan ja istuen melon järvien rantoja pitkin. Eihän sitä vaan tiedä minkälainen kesä ensi kesä on. Toivottavasti hyvä.

Tissi naulaan ja saunomaan:


lauantai 9. elokuuta 2014

Oi ihana kesä!

Alku kesä oli kylmä ja kurja. Vointi oli huonohko ja kesästä nauttiminen tuntui epätodennäköiseltä. Pahoinvointi vaivasi ja väsytti. Kesän aikana kuitenkin vointi lähti paranemaan. Jaksoin risteillä lasten kanssa Ruotsiin ja miehen kanssa käytiin Hollannissa. Hollannissa jaksoin vähän pyöräilläkin ja käytiin katsomassa hienoa linnaa ja käveltiin sen puutarhassa. Rannallakin kävin, keräsin simpukoita ja uitin jalkoja meressä. Vähitellen alkoi tuntua, että kyllä tästä kesästä voi jotain tullakin. Kesäkuun lopulla kuulin vielä hyviä uutisia kontrolli CT-kuvista, tauti on pysynyt kurissa.

Ehdottomasti paras vointia parantava muutos lääkitykseen tehtiin viime lääkäri  käynnillä. Onkologi keksi epäillä, että mun pahoinvointi voisi johtua mun Oxycontin lääkityksestä. Ja koska kipulääkitystä ei voi vähentää sain lääkkeen, joka pitäisi auttaa Oxycontin-pahoinvointiin ja hiphei niin se auttoikin. Jatkuva oksettava olo on poissa, päivittäin tulee pieniä pahoinvoinnin aaltoja, mutta se on pientä, kun suurimman osan ajasta olo on hyvä. :)

Pitkät helteet toi uuden oireen, lihaskrampit. Ei mitään vähän pohje kramppaa vaan kaikki lihakset vuorotellen kramppaa, jalat, lonkka, selkä, kyljet, kädet, rintalihakset, niska. Yksi ilta oli täyttä tuskaa, kun selkä kramppasi vähän väliä ja oli tosi kivuliasta lisäksi kaikki muut lihakset siinä välissä. Viikon verran kun söin magnesiumia ja napostelin suolaista alkoi helpottamaan. Nyt on suht hyvä, kun ei vaan tee mitään tai venyttele. Leikatun puolen käsi ja rintalihas edelleen temppuilee, mutta on hallittavissa, kun ei vaan nosta tai tee mitään sillä kädellä.

Nyt mä istun mökin terassilla ja nautin auringon paisteesta ja vilvoittavasta tuulen vireestä, katselen lasten puuhailua. Neulon tässä samalla huivia lämmittämään tulevan talven pakkasiin. Kyllä tästä kuitenkin tuli aivan ihana kesä. :)