tiistai 20. syyskuuta 2011

Elämä on luopumista

Varsinkin syöpäpotilas saa luopua monesta asiasta, terveydestä, tulevaisuudesta, huolettomuudesta, kehon koskemattomuudesta, unelmista. Jokaisella syöpäsairaalla on oma yhdistelmä, mistä on joutunut luopumaan, jotkut joutuvat luopumaan kaikesta, elämästä. Nyt, kun minulla hoidot alkaa olla ohi pitäisi olla vaan onnellinen, että on elossa, että selvisi ja on parantunut... ainakin toistaiseksi. Ei saisi olla katkera kaikesta menetetystä vaan jatkaa eteen päin. Tekee mieli kiukutella, mä en halua olla tällainen, mä haluan entisen elämäni takaisin.

Elämä ei ole reilua ja syöpä on erityisen epäreilua.

9 kommenttia:

  1. Tismalleen samaa mieltä !!!
    pirtsikka

    VastaaPoista
  2. Kyllä syövässä - parantuneessakin (muka) - kiukulle aihetta riittää, niin että anna palaa!
    Onneksi aurinkokin on jo paksujen syyssadepilvien takana, pois häiritsemästä ;)

    VastaaPoista
  3. Jep, tuo on vaikea pala, halu saada entinen elämä takaisin. Onneks on vertaiset, voi edes vähän purkaa halua johon on vaikea löytää vastauksia. Joka tapauksessa tsemppiä syksyyn.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, te vertaissiskot tiedätte minkä kanssa painin. Aallon pohja menossa, mutta parempaan päin mennään kuitenkin. Mammo, uä ja keuhkokuva puhdas, vähitellen pitäisi uskoa, että nyt olen syövätön.

    Erikoisesta syövästä ja taudin kulusta on kerrankin ollut hyötyä, kehuttu lymfaterapeutti ottaa mua vastaan työajan ulkopuolella. Hieman kyseenalainen kunnia.

    VastaaPoista
  5. Kiva, että olet päässyt hyvän lymfaterapeutin käsittelyyn :)

    VastaaPoista
  6. Voimia toipumiseen, nimenomaan siihen henkiseen puoleen. Roolin vaihdot on yllättävän vaikeita, varsinkin tuollaisen ison "peikon" jälestä - mun tuumorit vaikkakin olivat hyvin käyttäytyviä aihehuttivat fiiliksen; "mitä nyt sitten kun tää kaikki on ohi ja ei pidä enään pelätä - nyt ollaan tyhjän päällä :O"

    "Kuin kaksi koditonta lasta
    ne kulkevat käsi kädessä,
    Toivo ja Pelko
    Yhdessä tulevat,
    yhdessä lähtevät
    Siinä välissä
    puristavat lujaa
    toistensa kättä
    Joka avaa ovensa Toivolle,
    päästää myös Pelon sisälle,
    joka ottaa syliinsä Pelon
    saa omakseen myös Toivon
    Kuin kaksi koditonta lasta
    ne kulkevat käsi kädessä
    emmekä muuta voi tehdä
    kuin seurata samaa polkua"
    ~T.Tabermann

    VastaaPoista
  7. Heippa! Minulla on sinulle jotain blogissani jos vaan haluat sen ottaa vastaan =)

    VastaaPoista