Jatkoa edelliseen

Sairaalasta pääsin viikko sitten kotiin, mutta ei silti kovin hyvin mene. Tulehdus ei millään meinaa rauhoittua, kuumetta on ollut joka päivä eikä olo ole muutenkaan ollut parempi. Torstaina kävin sitten onkologilla näytillä. CRP oli erittäin hitaassa laskussa, edelleen 50. Sitten otettiin nestettä arven alta, mikä mukavasti helpotti painetta. Neste laitettiin näytteeksi ja maanantaina saan kuulla kasvaako siellä joku pahakin mörrikkä. Sitten mä sain kokea pitkästä aikaa piinallisimpia hetkiä, kun lääkäri ehdotti, että katsotaan mammografia ja ultaääni eli etsittiin onko sitkeän tulehduksen taustalla SYÖPÄ. Onneksi pääsin tutkimuksiin melkein heti, mutta oli ne 15 minuuttia mitä jouduin odottamaan aivan kauheita, mä olin jo varma, että nyt se taas alkaa, että varmasti sieltä löytyy syöpää. Mä en melkein pystynyt hengittämään ja mammografian litistely, epämukavuus ja kipu tuntui aivan toisijaisilta asioilta. Onneksi siellä oli taas aivan mahtava röntgenlääkäri ja hän heti ultraääntä aloittaessa kertoi, että kuvissa ei ollut mitään syöpään viittaavaa ja ultratessa kertoi vähän väliä, että kaikki on normaalia. Leikatulla puolella oli edelleen nestettä, mutta ei syöpää tai märkäpaisetta. Oli ihan kauhea shokki joutua yllättäen taas pelkäämään syöpää, mutta nyt on osittain vuosikontrollin pelko kärsitty ja EI OLE SYÖPÄÄ!!!! Tulehduksen hoidon suhteen mulla oli vaihtoehtona mennä vielä pariksi päiväksi osastolle i.v. antibiootille tai vielä yrittää suun kautta antibiootilla kotona, no mä tietysti kirmasin äkkiä kotiin. Mieluummin täällä kotona pötköttää kuin sairaalassa, toisaalta nyt saa koko ajan pelätä, että kuume nousee korkeammalle ja joutuu menemään ensiapuun. No edelleen on toivoa, että kyllä se tästä.

Vähän meinaa taas ottaa päähän oikein sillä V-sanalla, mutta jostain pitää taas kaivaa kärsivällisyyttä ja jaksaa rauhassa makoilla ja antaa kehon parantua. Pojat lähti taas mummolaan hoitoon, että nyt voi lepäillä ja kerätä voimia.