Rooma oli helteinen ja ihana kaupunki täynnä historiaa. Mukulakivillä pitkät kävelyt tuntui jaloissa ja selässä, mutta kärsimykset korvasi mahtavat historialliset rakennukset, taideteokset ja tietysti hyvä ruoka. Vaikuttavinta oli Vatikaanin Pietarin kirkko.
Kotiin tultua alkoi sairastamisarki ja labrassa olen juossut monta kertaa viikon sisällä. Nyt tulevan viikon aikana on 3 lääkärikäyntiä, onkologi, työterveyslääkäri ja infektiolääkäri. Toivon kovasti, että jotain selviää, mutta toisaalta olen jo menettämässä toivon, että kuumeilun syy löytyy tai siihen löytyy jokin hoito. Ajatuksissa varaudun jo siihen, että elämää pitää jatkaa tällaisena vajaakuntoisena eikä paremmasta ole tietoa.
Elämä syövän jälkeen ei ole ihan sitä mitä odotin. Tiesin, että jotain olen menettänyt kokonaan entisestä elämästäni, mutta tämä tuntuu liialta, että olen menettänyt terveyteni näin pahasti.
Peukut pystyssä, että syy selviää ensi viikolla. Olet joutunut kokemaan ihan kohtuuttoman kovia, voin kuvitella, miten kiukku- ja pelkofiilikset vaihtelevat.
VastaaPoistaNuoren ihmisen elämässä pitäisi ja saisi olla päällimmäisenä ihan muut asiat kuin sairaus. :-(
Hei! Käyn aina lukemassa kuulumisia. Totta tosiaan, että elämä ei enää palaa entiselleen syövän jälkeen. Minullakaan ei lähellekään entistä. Jatkuvasti on kaikenlaista, koko ajan saa olla "pelko perseessä" asian suhteen. Ei tästä koskaan varmaan pääse kunnolla yli, kun terveys sahaa laidasta laitaan.
VastaaPoistaMinulla on ollut eri syöpä, mutta samoissa tunnelmissa minäkin pienten lasten äitinä täällä elelen.
Toivottavasti saat apua lääkäreiltä. Jossakin varmaan tulehduksen aiheuttaja on kun sinulla tuollaista oireilua.
Voimia sinulle, hyvä että olet päässyt kuvauksiin ja lääkärit ottavat sinut vakavasti.
T S E M P P I Ä !
VastaaPoistapirtsikka
Ihme juttu tuo kuumeen jääminen päälle ilman mitään oikeaa syytä. No, kaikkia syitä ei kai tiedetä ja uusiakin tulee, mutta eikö ne viisaat nyt saa sinua edes osa-aikatyökuntoon? Se voisi vähän piristää mieltä - jos ei oloa.
VastaaPoistark, eilen kävin työterveyslääkärin kanssa juttelemassa työhön paluusta ja hän ehdotti työkokeilua. Luutavasti sitäkään ei aloiteta vielä ensi kuussa, mutta ehkä sitten marraskuussa. Sitähän tulee melkein olo kuin normaalilla ihmisellä, kun ajattelee työhön paluuta.
VastaaPoistaJee jee!
VastaaPoistaNiin sitä piti sanomani, että pitkän saikun jälkeen voi palata työhön osa-aikasairausloman turvin. Itselläni oli 3 pv töitä ja 5 pv vapaata kolmen kuukauden ajan.
VastaaPoistaRk, se käy vaan silloin kun on sairauspäivärahalla. Mutta kun mä olen ollut niiiin kauan saikulla, että olen kuntoutustuella niin kelaa ei enää huvita sponsata mun töihin paluuta vaan se pitää hakea muuta kautta.
VastaaPoistaOlen itse toukokuussa rs diagnoosin saanut. Pari leikkausta, haavan tulehdus, nyt sytot puolivälissä (kolme CEFfiä jäljellä). Luin juuri blogisi alusta loppuun. Mielettömän paljon olet saanut kärsiä vastoinkäymisistä. Omat kokemukset tuntuvat kovin pikkuisilta, joskaan en voi itsekään tietää kuinka asiat kohdallani jatkossa tulevat menemään. Olet myöskin nuorena sairastunut. Itse olen 41v. Toivon sydämestäni, että joku syy kuumeiluun löytyisi. Isot voimahalit ja hienoa, että kaiken tuon keskellä jaksat kirjoittaa tänne. Isot voimahalit <3
VastaaPoistaJepujee ja sitten vielä nämä Kelan koukerot päälle :/ Peukkuja sille, että se kuumeilun syy löytyy ja on hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä. Tyroksiini ei ole ilmeisesti vaikuttanut noihin kuumeisiin millään lailla? Onko sitä yhtään säädetty ja minkä verran nyt otat?
VastaaPoistaThyroxinia menee 50 mikrog ja juuri on arvot tarkastettu eikä se ole mitenkään vaikuttanut tähän. Lisää en ainakaan halua ottaa, kun muutenkin hikoiluttaa ja punastuttaa niin herkästi.
VastaaPoistaOn tuo kyllä epistä. :(
VastaaPoistaPeukkuja kuitenkin työkokeilulle! Ja Kela - no joo, tuntuu usein siltä että se laitos pykälineen on tehty vaikeuttamaan ihmisten elämää.