Ruususta olen toipunut ja töihin palannut. Aluksi väsytti tosi paljon, mutta nyt alkaa jotenkin sujumaan. On se vaan niin rankkaa aina alkaa alusta uudestaan. Varovasti taas päivä kerrallaan kuulostelen, että tuleeko jotain uutta vai voinko rauhassa alkaa taas toipumaan. Arki palaa, mutta erilaisena kuin ennen.
Viimeinkin postilaatikoon kolahti kutsu plastiikkakirurgille huhtikuussa, että päästään rekonstruktiota suunnittelemaan.
Tulehduksellinen rintasyöpä on kyllä paskista paskin. Edelleen välillä epäuskoisena ihmettelen, että voinko mä tosiaan selvitä tästä. Uusiminen pelottaa joka päivä. Ensi viikolla kontrolli onkologille, toivotaan sieltä uskoa tulevaisuuteen.
Todella toivotaan sieltä sitä uskoa tulevaisuuteen <3
VastaaPoistaRekonstruktioprojektissa mennään suunnilleen samoissa aikatauluissa, ehkä. En oikein usko sen toteutumiseen ennenkuin olen saliin menossa.. Kerran olen ollut poissa rääkkitreeneistä, mutta siihen oli syynsä. Motivaationa on tuosta isosta leikkauksesta selviytyminen - ja siihen pääsy. Vielä kun saisin herkuttelun kuriin...
Peukut ja tsempit, hyvin sä vedät! :)
Peukut pystyssä, että kaikki on ok.
VastaaPoistaUskoa ja toivoa tulevaisuuteen! T. Leena
Paska on, vaikka uusiminen pelottaa kyllä pienemmänkin paskan jälkeen! Eikä aiheetta. MUTTA näillä sitä vaan on mentävä, hetki, päivä ja vuosi kerrallaan. Toivottavasti monta vuotta, ehkä jopa vuosikymmeniä. Mennessä ihmetellään, että elossa ollaan, toistaiseksi, vaikka muustakin tiedetään.
VastaaPoistaHieno juttu että sait plastiikkakirurgille ajan. Tsempit onkologin vastaanotolle myös. Peukut Toivolle ja Uskolle! ♥
Arki palaa toisenlaisena, mutta onneksi palaa ja ottaa vähitellen enemmän tilaa. Kolmen vuoden jälkeen se olisi ilman syöpääkin hieman erilainen. Paljon jaksuja töihin!
Jep, näillä mennään. Vaihtelevalla menestyksellä.
VastaaPoistaPaskista paskin on, mutta sinä selviät. :)
VastaaPoistaToivottavasti mielikin kohee,kun saadaan talvi taitettua,ja hieman valoa ja lämpöä kehiin.
VastaaPoistaMatkasi on kyllä ollut niin raskas, ja jotenkin täynnä epäonnisen typeriä- paskoja- takapakkeja,että terve.
Kun jo täysin ulkopuolinen pahoittaa mielensä, ja tuntee epäuskoa ja surua moisesta, voi vain tuhatkertaistaa sen tunteen- ehkä se on silloin sitä, mitä sinä ja läheisesi käytte läpi.
Muuta en voi, mutten koskaan lakkkaa puolestasi peukuttamasta!
Kiitos tsempeistä! Kyllä nyt taas tuntuu, että kevät aurinko paistaa tähänkin risukasaan. Huomenna onkologin kontrolli, toivotaan lisää auringonpaistetta!
VastaaPoistaRaporttia odotellessa..
VastaaPoistaPeukut hymyä aiheuttaville vastauksille! :)
VastaaPoistaTunsin eilen, miten aurinkoakin voi vihata. Se nimittäin paistoi pilviharson takaa. Mutta kun sitä on odottanut NIIN kauan ja heti täksi päiväksi oli luvassa taas samaa lumishittiä, niin oikeasti tuli mieleen, että pysyisi ikuisesti pois! Lapsellista joo - mutta muistin siinä kohtaa sinun aurinkovihasi. :D Ja tuntui tutulta.