Kesä viimeinkin

Väliaikatiedoitus: aiemmasta poiketen, mulla menee edelleenkin hyvin. Tämän kevään ja alkukesän parhaita saavutuksia ovat -14 kg painon pudotus ja 40 km pyörälenkki. Molemmat saavutuksen tuntui vielä alkuvuodesta täysin mahdottomilta. Varsinkin, kun aloitin vuoden makaamalla Radiuksen osastolla i.v. antibiootteilla CRP 200, oli oikein kunnon tiputus kuuri heti alkuun. Niin kuin joskus aiemminkin olen sanonut "pohjalta se pienikin (tai suuri) ponnistaa". Näiden saavutusteni eteen on tosissaan saanut tehdä töitä. Alkuun lenkille lähtö oli vaikeaa, oli vaan pakko, jotta edes joskus saisi itsensä kuntoon. Lenkkien jälkeen olin niin lopen uupunut, että monesti ilta meni nukkuessa, kun keho ei ollut tottunut rasitukseen ja vaati vastapainoksi paljon lepoa. Nyt on ihanaa ponkaista lenkille ja mä jopa nautin siitä. On niin ihanaa huomata miten oma keho alkaa taas toimia ja siihen voi luottaa, että se jaksaa esim. polkea 40 km. Tänään lenkillä tein muutaman juoksu spurtin ja oli aivan mahtavaa kun jalat vaan vei eteen päin.

Mä aina välillä mietin, että onko tämä syöpä tuonnut mitään hyvää mun elämään, mutta ei. En keksi mitään hyvää. Ihaniin ihmisiin olen tutustunut, mutta muuta positiivista en millään pysty keksimään. Eikä nuo ihanat ihmisetkään millään pysty tasoittamaan sitä kärsimystä mitä minä ja läheiseni olemme joutuneet kärsimään. Elämä ei ole sen ihanampaa tai ruusuisempaa kuin ennenkään. Sen sijaan olen joutunut tyytymään monissa asioissa ehkä hieman huonompaan kuin ennen. Terveyteni ja kunto on huonompi kuin ennen, onneksi kuitenkin paranemaan päin, mutta jotkin vaivat ovat tulleet jäädäkseen. Nivelet ja alaselkä on jäykät ja kipeät varsinkin aamuisin, siihen syypäänä on hormonilääkitys. Vasen käsi on turvoksissa ja kipuilee välillä, hartia on jumissa syynä kaikkeen tähän on leikattu rinta ja kainalo. Mieli on järkkynyt pahasti ja koen edelleen olevani heikko ja helposti särkyvä. Vähitellen siitäkin olen toipumassa ja löytämässä sisäistä voimaani takaisin. Perusturvallisuus on saanut pahan kolhaisun. Nyt kun kuulen ambulanssin menevän jossain mietin usein, että ovatko läheiseni kunnossa. Kamalaa on se tieto, että myös pahat asiat voi sattua minullekin.

Nyt lähikuukausien suunnitelma on nauttia kesästä kevyesti perheen kanssa. Tehdä kaikkea sitä mitä on viimeisen kolmen kesän aikana jäänyt tekemättä. Ja iloita siitä, että tämä tulee olemaan viimeinen proteesi kesä! Syksyllä sitten luvassa syöpäkontrolli ja rekonstruktioleikkaus.
Hyvää kesää kaikille, myös minulle! :D

Tässä vielä visuaaliset maistiaiset vanhemman poikani synttärikakusta.

Eloon jäin!

Mä olen niin pitkään odottanut tätä, että mulla ei olisi tänne mitään asiaa! :)
Mä käyn töissä niin kuin normaalit ihmiset, leikin lasten kanssa kuten muutkin äidit, kuntoilen, taistelen kilojen kanssa (-10kg hiphei!), suunnittelen kesää, suunnittelen tulevaisuutta pidemmällekin kuin 3 viikoa kerrallaan.
Lenkillä tässä yksi päivä mietin miten ihanaa on kun mun keho toimii niin kuin sen kuuluu, eikä ole koko ajan väsynyt tai epäkunnossa. Ekaa kertaa olen vasta nyt myöntänyt itselleni, että olen selviytyjä. Oli ihan helvetin rankkaa, mutta mä selvisin siitä. Koskaan musta ei tietysti tule tervettä niin kuin ennen, mutta olen saavuttanut jonkinlaisen tason mihin olen tyytyväinen. Nyt mä pystyn itse tekemään jotain sen eteen, että voisin paremmin. Auringon paiste tuntuu ihanalta ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Jatkan normaalia elämää muistuttavaa elämääni. Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!

Seuraava askel

Seuraava askel kohti toipumista on otettu. Kävin plastiikkakirurgin kanssa keskustelemassa rinnan rekonstruktiosta. Vaihtoehtoja tarkastellessa päädyttiin siihen, että TRAM-kieleke olisi ainoa sopiva vaihtoehto minulle. Silikonia ei voi laittaa toistuvien "rinta"tulehdusten takia ja selkäkielekkeestä ei saisi riittävän suurta. Suunnitelma on siis, että puolen vuoden päästä TRAM ja toisen rinnan pienennys. On se vaan niin, että pieni on kaunista ja tällä kertaa myös käytännöllisempää. Imusolmukkeiden siirtoa harkitaan myös, leikatun puolen kädessä on selvä lymfaödeema, mutta tehdään ensin varjoainekuvaus, jolla selvitetään onko imusuonien toiminta selvästi huonontunut, jos ei niin sitten vaan irrotellaan arpea kainalossa. Syksy on varmasti hyvä ajankohta leikkaukselle niin saan kesän viettää rauhassa.

Tässä kevään edetessä on tullut ihan sellainen tunne kuin olisin herännyt kolmen vuoden horroksesta. Synkät ajatukset ovat kaikonneet ja ensimmäistä kertaa uskon itsekin, että on mahdollista, että en enää koskaan sairastu uudestaan. Syöpähoitojen aika on nyt ohi ja pystyn suunnittelemaan tulevaisuutta ilman, että syöpä tai hoidot sitä mitenkään vaikeuttaa. Voin vain todeta, että on ollut ihan helvetin vaikeaa, mutta selvisinpä kuitenkin, ainakin tähän asti.

Survivor Radius

Vihdoinkin alkaa tuntumaan siltä, että mä olen selviytyjä. En ole enää syöpäpotilas vaan syövästä selviytyjä. Mahdollinen uusiminen ei enää ahdista vaan tulevaisuus häämöttää varovaisen valoisana. Tänään kävin mammografiassa ja uä:ssä eikä mitään viitettä uusimisesta ollut! Jännitti aivan mahdottomasti, tutkimus tehtiin samassa huoneessa missä reilut 3 vuotta sitten sain kuulla syövästä ja sinne paluu saa aina tunteet pintaan. Nyt mä vihdoin olen saanut edes jonkinlaisen rauhan syöpäpelosta. Nyt on edessä 6 kk kontrolliväli, ensimmäistä kertaa näin pitkä tauko. Koko kevät ja kesä ilman onkologiaa!

Terapiakäsityöt

Nyt avasin blogin käsitöilleni, joita olen terapiamielessä tehnyt. Tämä on nyt sitä elämää syövän jälkeen. Tervetuloa!

neulotuttaa.blogspot.fi/

Hoitotakuu

Mä vaahtoan nyt vaikka tänne, kun en muuta keksi. Parikin asia on vaivannut mieltä, ensinnäkin viime joulukuussa onkologi laittoi lähetteen kardiologialle ekg:n vuorokausirekisteröintiä varten, kun oli niin paljon rytmihäiriötuntemuksia. No rytmihäiriöt on aika paljolti helpottanut, mutta aikaa tutkimuksiin ei vieläkään ole tullut. Aika pitäisi olla maaliskuun aikana. No minäpä huomenna soittelen sinne sydänpolille, ettei tämä ole ihan päässyt unohtumaan. (Eipä olisi eka kerta.) Luultavasti mitään poikkeavaa ei sydämessä ole, kun sydämen uä oli kunnossa ja lisälyönti ja tykytys tuntemukset on vähentynyt huomattavasti. Haluan kuitenkin, että tämä asia saataisiin suunnitellusti päätökseen ja saadaan varmistettua, että rytmihäiriöt on harmittomia.

Toiseksi samalla alkoi taas rekonstruktioon pääsy vaivaamaan. Lähete plastiikkakirurgille lähti jo viime lokakuussa ja perille se oli päässyt 2 kk myöhemmin joulukuussa. Tämä viive aiheuttaa jo semmoisen perusvitutuksen. No lähetteen saapumisesta sain kirjeen ja tavoiteaika poliklinikalle oli 3 kk päästä eli 16.3. mennessä. No aika tuli ja se on 18.4. Mistähän se 6 kk hoitotakuun laskeminen sitten alkaa? Onhan se harvinaisen perseestä, jos sitä hoitotakuuta voidaan venytellä miten huvittaa. Kun hoidot ja toipuminen ei tähänkään menessä ole mennyt kuin suomenruotsalaisessa elämäntapaohjelmassa niin toivoisin, että nyt voisi hieman jouhevammin mennä.

Loppukevennykseksi kuva pikku-A:n 3-vuotissynttärikakusta :)

Vanha kaakki

Luuston gammakuvauksen vastaus tuli, rintarangassa yksittäinen tehostuma, mikä sopisi ensisijaisesti kulumaksi, kylkiluissa ei poikkeavaa. Eli vanha kaakki olen, mutta en syöpäinen! ;) Mammografiaa joudun odottamaan vielä kaksi viikkoa.
Näillä mennään! Tänään oli viimeinen "eläkepäivä" ja huomisesta alkaen olen ihan oikea työntekijä. Onneksi pienten lasten varjolla voin vielä tehdä osittaista hoitovapaata eli 4 työpäivää / viikko. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan väärässä päässä työuraa sairastuin. Työaika myönnytykset on jotenkin vaikeampia järjestää näin työuran alussa, varsinkin ilman vakituista työpaikkaa. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kyllä tässä taas pärjätään. Kevään tulo tuntuu ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen hyvältä ja jaksan nauttia auringonpaisteesta. Pitkä ja vaikea taival syöpähoitojen kanssa on viimeinkin jäänyt taakse ja nyt on aika sopeutua uudenlaiseen arkeen. Hieman parempi kunto on vielä toiveissa, mutta sen eteen voin onneksi itse tehdä töitä. Kevättä kohden hyvillä mielin!