Ilmasta on aistittavissa, että kevät tulee tänäkin vuonna. Aurinko paistaa ja lämmittää, linnut lauloi jotenkin keväisemmin. Siemenluotteloa plärätessä viherpeukaloita alkoi kihelmöidä. Ulkona paistavasta auringosta on tainut jonkin pieni säde löytää tiensä tämänkin Rölli-peikon pesään tai pään sisään.
Tays-vapaus katkesi tänään psykiatrilla käyntiin ja Herceptin hoitoon. Päätohtorilla päädyttiin siihen, että sairausloma jatkuu ja tarpeeseen tulee. Herkku-tiputus sujui rutiinilla. Kävin vielä näyttämässä sädehoidon kärventämää ihoa haavahoitajalle. Rasvaa, rasvaa, haudetta ja suojalappuja sain ohjeeksi. Särkylääkettä joutuu kanssa ottamaan, on niin *piip* kipeä ja kun pienintä kullanmurua täytyy nostella, on kipu melkein sietämätöntä ajoittain.
Vaikka olo onkin hieman parempi, alan mä kirkumaan jos vielä joku tulee mulle ihastelemaan, että onpas ihana auringonpaiste ja kuinka se piristää. Mua ei piristä, lähinnä häikäsee ja ärsyttää.
Nyt on luvassa huilituokio kutimien kanssa, kunnes ulkoa vaunuista kuuluu kutsuhuuto.
Moi Adelhaid ! Jätänpä kommenttini tänne sinunkin sivuille.
VastaaPoistaNyt on sinulla hieman ristiriita kirjoituksen alun ja lopun kesken. Usko pois, auringosta saa energiaa ja voimia, kyllä insinööri tietää ! t. pete
"Lievää" mielialanvaihtelua ilmassa..? Etpä ole ainoa ;) Pikkuhiljaa kevättä kohti..
VastaaPoistaEi tarvi kirkua. Samaa mieltä. Ei siitä auringosta ole kuin pelkkää haittaa: iho palaa, pää saa auringonpistoksen, vanhukset kuolee kuumuuteen ja mitä kaikkea SYÖPÄvaarallista säteilyä siitä nyt tuleekaan. Lieneekö se D-vitamiinikaan niin terveellistä tuollaisesta palavasta pallosta saatuna. Koko talven "nurkat pyöreiksi" siivous näkyy, ja varsinkin likaiset ikkunat! Joo, takaisin marraskuuhun, eikö niin Ade?
VastaaPoistaEi siinä mitään ristiriitaa ole. Vaikka mun olo on hitusen parempi niin ei sillä vielä kuuhun mennä.
VastaaPoistaJep, Rk, mieli on vielä marraskuussa.
Se on kyllä totta, että osaa kevätaurinko olla julmakin - niin peiliin kuin kotiakin katsoessa...
VastaaPoistaTsemppiä!
Mukavaa kun vähän edes positiivista.
VastaaPoistaKevätaurinko on todellakin julmaa. Kun aurinko alkaa paistamaan pitäisi olla niin pirteä ja virkeä. Minulla valtava auringon valon määrän lisäys joskus ahdistaa, etenkin ennenkuin puihin tulee lehdet. Syksyn pimeys on esim. paljon helpompaa, oikeeastaan mukavaa.
Valo tekee tehtävänsä, mutta ei passaa kiirehtiä, ole niin kuin et huomaisikaan säteitä..
VastaaPoistaPointsit lähtee päiväunille ja sille saikun jatkolle! Jaksamista!
Muistan itse viime kevättalvelta samankaltaisia tunnelmia, aurinko tuntui vain tuovan oman sairauden ja väsymyksen terävämmin esiin.
VastaaPoistaViherpeukalon kutina kuulostaa kuitenkin hyvältä merkiltä.
Adelhaid, anteeksi jos kommenttini sai verenpaineesi nousemaan, se ei ollut suinkaan tarkoitus. Se perustui omakohtaiseen kokemukseen aikaisemmassa elämänkriisissä jolloin rämmin aika tummissa vesissä. t. pete
VastaaPoistaNou hätä pete. Kannustus oli tarkoituksena ja kiitos siitä!
VastaaPoistaHuilituokio kutimien kanssa kuulosti hyvältä. Ja, onneksi saikku jatkuu ja viherpeukalo kutisee. Kylä lähtee aikanaan ... kirkua saa, jos niikseen tulee, kun löytäis vaan sopivan paikan ... itteäni mietin, tekis oikeesti mieli välillä kirkua.
VastaaPoista