Heinäkuu oli oikea lomakuu. Tuntui kuin olisi itsekin ollut kesälomalla, kun mies ja pojatkin lomaili. Vietettiin mukavia hetkiä mökillä. Mä kävin vaikka kuinka montaa kertaa uimassa, kun viime kesänä uimiset jäi väliin.
Syöpäily ja Tayskin on jäänyt taka-alalle. En edes muista koska on ollut näin pitkä tauko, etten ole Taysissa käynyt. Tähän ei nyt lasketa puhelin yhteyttä, jonka jouduin ottamaan pienen ruusun takia, mutta onneksi sekin korjaantui antibiootilla ja olo oli kuurin ajan hyvä. Nyt vaan uudestaan kerääntyy nestettä ja vähän lämpöä nostaa. Voihan vihannes, sanon minä. No maanantaina pitää taas ottaa yhteys Taysiin, voi olla ettei vielä päästä kolmen viikon erossa oloon Taysin ympyröistä, mutta onneksi ainakin mieli on ollut aiempaa kauempana syöpäasioista. Pieni kiivastuminen tuossa äskettäin kyllä oli liittyen syöpähoitojen aikaiseen avun saantiin. Kimpaannuin ihan niin suuresti, että tulokset on luettavissa muutaman lehden mielipidepalstoilta.
Kiitos kirjoituksestasi (AL?) Itse sairastuin nuorimman lapseni ollessa 2v ja rankkaa on ollut. Välillä helpompaa ja välillä niin helv...rankkaa. En osaa enkä uskalla edes ajatella millaista arki olisi ollut pienen vauvan kanssa, jota ei vielä päiväkotiin voi tyrkätä äitin "krapulapäivien" aikaan. Hienosti ja rohkeasti otit asian esiin ja nostit kissan päydälle! Kiitos!
VastaaPoistaEnkeleitä elämääsi!!
-siipirikko-
Voihan ruusu! Toivottavasti se saataisiin nyt kuriin.
VastaaPoistaMutta se on hyvä merkki että syöpäasiat ovat välillä jääneet taka-alalle, kaikesta huolimatta.
Neljäs eläkepäivä menossa; joko siihen alkaa tottumaan? :) Ehkä vasta sitten, kun "joutuu" taas töihin.
VastaaPoistaNesteily ei edelleenkään kuulosta yhtään kivalta. Onko siellä jokin cavity vai arpikudosko sitä kerää?
Kiivastuminen on terveellistä - sopivin välein.
Voi hyvin!