Kolmekuukautisjännitys

Huomenna on taas tuomion aika. Perjantaina kävin vartalon CT-kuvissa ja huomenna kuulen tulokset. Viime kertaan verrattuna jännittää vähemmän, mutta sellainen perusjännitys tietysti on. Mä niin toivon, että saisin nauttia kesästä ilman sytostaatteja.

Käytiin viime viikonloppuna Ruotsinristeilyllä ja vierailtiin Junibackenissa. Hauska paikka! Ajatuksia herätti satujuna-ajelu, jossa oli lavastettu tapahtumia Astrid Lindgrenin saduista ja kerrottiin pätkiä. Viimeisenä oli Veljeni Leijonamieli. En ole aiemmin tutustunut tähän satuun. Veli ilmestyi kuoltuaan veljelleen lintuna ja he lähtivät yhdessä toiseen maailmaan ja sieltä "pelastautuvat" hyppäämällä yhdessä jyrkänteeltä. Olin juuri äskettäin keskustellut terapeuttini kanssa miten lasten kanssa voi käsitellä kuolemaa ja sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Hän mainitsi, että voi kertoa lapsille, että äiti voisi käydä tervehtimässä lapsia lintuna. Mun lempi joululaulu oli ennen Varpunen jouluaamuna. Haluisinkohan mä olla varpunen. Lisäksi terapeutti suositteli Bambi- ja Leijona kuningas elokuvia, joiden avulla voi lasten kanssa käsitellä kuolemaa. Vielä ei ole aika näille keskuteluille, mutta jonkinlaista taustatyötä täytyy tehdä. Lasten kuolemaan liittyviä kysymyksiä ei voi vain ohittaa väittämällä, että ei kukaan ole nyt kuolemassa vaan on täytynyt selittää, että kaikki kuolee, kun on heidän aika. Toivottavasti näitä keskusteluja voidaan välttää vielä pitkään.