Matkalta on palattu. Oli aivan ihanaa. Hollannissa oli lämmintä ja käytiin viikonloppuna Belgiassakin ja syötiin sielä erittäin hyvin. Pieniä pyöräretkiä tehtiin ja levättiin reilusti.
Nyt sitten olisi tavoitteena päästä viettämään tavallista arkea, mitä nyt syövästä toipuvan arki voi ollakaan. Vähitellen olisi kiva saada kuntoa paremmaksi, painoa vähemmäksi ja mieltä kirkkaammaksi. Ruusutulehduksen jäljiltä voimat on edelleen vähissä, väsyttää koko ajan ja voisi nukkua vaikka kuinka paljon. Tuntuu, että syövän sairastamisesta en ole vielä päässyt irti ja vaikeaahan se on, kun melkein joka viikko on jotain asiaa Radiukseen, arven alueelle kertyy edelleen nestettä ja lymfaturvotusta, lääkkeet aiheuttaa melkein päivittäin jotain haittavaikutuksia ja varsinkin reissussa, kun ruokavalio lipsui välillä täysin laktoosittomasta niin heti rankaisi vatsavaivoina. Pitäisi olla kärsivällinen ja antaa aikaa parantumiselle, mutta kun ei jaksaisi koko ajan odottaa, että ehkä ensi kuussa on parempi tai sitten sitä seuraavana tai kesällä tai seuraavana syksynä. Pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, mutta mä olen niin kyllästynyt jo siihen, että mitään ei voi suunnitella tai se on aina riski, että jotain kuitenkin sattuu ja tapahtuu kuten minulle usein käy. Jos oikein käy miettimään niin onhan tässä tapahtunut vuoden alkuun verrattuna suuri parannus voinnissa. Mieliala on paljon parempi, kunto ehkä hiukan, kivut vähentyneet. Olen kuitenkin malttamaton, varsinkin kun tuo puutarha alkaa tuolla heräillä tekisi kovasti mieli rapsuttelemaan, mutta projektit joita nyt jaksan tehdä on aika pieniä, mitään suurempaa on turha aloittaa, kun jää kuitenkin kesken. Nyt täytyy vaan nauttia aiempina vuosina tehdyistä istutuksista ja antaa puutarhan vähän rehottaa. Keskityn tänä vuonna pieneen ruukkuviljelyyn. Yrttejä laitoin jo pikku ruukkuihin tulemaan. Ihanaa on myös seurata, kun viime syksynä sytohuuruissa istuttamani tulppaani alkaa nousta, jännää nähdä mitä sieltä tulee, kun en yhtään muista mitä olen istuttanut.
Tämä kevät taitaa kuitenkin olla toivon aikaa. ;)
Mukava kuulla että matka meni hyvin. Arjessa on tavoitetta ihan tarpeeksi. Viikonlopulle on lupailtu lämpenevääkin!
VastaaPoistaItselläni on sentään hoitoputken päättymisestä jo aikaa eikä mitään ihmeempiä ole sen jälkeen tullut, mutta silti veto on täysin poissa. Kyllä tämä toipuminen vain tuntuu olevan pitkä prosessi...
Minun piti olla sairauslomalla yli vuosi, sädehoitojen päättymisen jälkeen vielä 4 kk. Minullakin on inflammatorinen ca ja keuhkometastaasit jo diagnoosihetkellä. Palasin sitten puolipäivätyöhön ja sain osatyökyvyttömyyseläkkeen lopullisesti viime syksynä. Fyysisesti olen voinut hyvin mutta henkinen puoli estää kokopäiväisen työnteon. Motivaatio on myös huono.
VastaaPoistaNyt diagnoosista on jo 3½ vuotta ja olen ollut oireeton! Jätä itsellesi riittävä toipumisaika, kuukausia menee näin rankoista hoidoista ja elämänmuutoksista toipuseen.
Jaksamisia t. Virginia
Justiin olen tällä viikolla miettinyt, että jos tästä nyt piti jotain oppia, niin se on varmaan se, että turha on kuvitella voivansa pitää lankoja käsissään ja että elämä on tässä ja nyt. Sen verran on taas viimeisen viikonkin aikana mennyt pakka uusiksi.. Yritän tässä taas näistäkin käänteistä löytää ne mahdollisuudet ;) Hyvä arki on passeli tavoite :)
VastaaPoistaToivottavasti väsymys helpottaa ja kaikki sujuu nyt hyvin.
Hei Adelhaid TERVETULOA reissulta Suomeen. Kiva kuulla, että Hollannissa oli ihanaa. Jihhuuu lähden keskiviikkona sinne ; )
VastaaPoistaPienet ruukut riittää tänä vuonna ja joskus rehottaminen puutarhassa on ihan jes, huomaa selkeesti, kuinka paljon pirusti sitä aikanaan on rapsutellut ; )
TOIVOLLE SIJAA !!!
-pirtsikka-
Aina se on tuo pirtsikka johonkin menossa (kade) ja miten se jaksaa. - Niin joo, kevät on toivon ja hyvän mielen aikaa, vaikka ei aina edes kovin perustellusti. Joskus tuntuu ettei jaksa mitään, ei edes halua, mutta kummasti tempaa mukaansa esim. naapurin puskien perkaaminen, että josko minäkin jotakin. Suorastaan ylitin itseni, kun kävin kuvaamassa sinivuokkoja lähimetsässä ja toin muutaman juurakon kukkapenkkiin. En tiedä onko edes luvallista, mutta mitä väliä, niitä oli paljon.
VastaaPoistaPienistäkin jaksamisista tulee hyvä mieli. Sitä toivon sinullekin, jaksamista, toiveikkuutta, perusarkea ja pienia iloja silloin tällöin. Ja vielä: Hyvää äipän päivää!
Kiva kun matka on mennyt hyvin ja siitä saatu voimia. Kyllä se tavallinen arki on parasta, etenkin jos se sujuu hyvin. Vaikka paraneminen etenee pienin askelin, sen huomaa jossain vaiheessa. Etenkin jos mieli on virkistynyt.
VastaaPoistaEi pidäkään vaatia itseltä liikaa, pinetkin hommat pitää nostaa arvoon. Eikä kukaan voi antaa mitään aikarajoja toipumisen suhteen, jokainen kokee asiat omalla tavallaan.
Hyvää Äitien päivää! Kyllä tämä kevät on toivon aikaa.
"Ihanaa on myös seurata, kun viime syksynä sytohuuruissa istuttamani tulppaani alkaa nousta, jännää nähdä mitä sieltä tulee, kun en yhtään muista mitä olen istuttanut."
VastaaPoista-hih, saa hiukka "jännitystä" elämään! Oikeasti kivaa, kun alkaa hiukan taittumaan toi apea mieli!!! Vielä kun saadaan tuo väsymys alta pois :D