Taistelu on ohi

Raskain mielin joudun ilmoittamaan taistelumme olevan ohi. Rakas vaimoni poistui keskuudestamme 6.5.2016.

-------

Saatoin arvata, että kaipaisin sinua, että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista. En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että autius ei olisi jossakin, vaan kaikessa, kaikkialla, että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi joka hetki.

-------

Hyviäkin uutisia

Pahoittelen taas, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut. Elämä on ollut niin tasaista, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Nyt on uutisia kerrottavana. Kävin vartalon CT:ssä ja tuloksena siinä oli, että imusolmukkeita ei näy, keuhkon nodukset ovat pienentyneet eikä missään muuallakaan näy tautia. Jihuu! Sitten puhuttiin lääkitykestä. Koska vaste sytostaateille on hyvä voidaan ne nyt lopettaa ja tilalle aloitetaan Faslodex-hormonilääke, Herceptin jatkuu edelleen. Olen tietysti iloinen siitä, että hoito kevenee, mutta kuitenkin hieman pelottaa riittääkö nämä lääkkeet pitämään taudin kurissa. Huhtikuun lopulla kuvataan uudestaan, sittenhän sen näkee. Nyt pitää vaan keskittyä nauttimaan niistä hyvistä asioista, jotka syto-vapaa tuo tullessaan. Ajatella, että mulla voi kesällä kasvaa jo pieni sänki päässä. Pääsee eroon näistä pipoista.

Oikein mukavia talvipäiviä kaikille!

Kaikki ok

Moni on kysellyt kuinka voin. Oikeastaan mitään muutosta ei ole tapahtunut. Jonkin keuhkoinfektion sairastin ja sen jäljiltä hengästyn vielä tosi herkästi. Muuten vointi on entisenlainen. Eli ei hätää. Minä tassuttelen rauhassa täällä kotona, joka on nyt tärkeintä, että saan olla perheeni luona.
Hyvää joulun odotusta kaikille!

Pikaiset kuulumisen.

Viime tekstin jälkeen pääsin käymään koko perheellä aurinkolomalla. Hyvin jaksoin lasten kanssa altaan reunalla viihtyä viikon.

Sen jälkeen on ollut tasaisen epävakainen kesä. Mikään ei ole ollut selvää. Hoitoja muutettu. Mulla on pitkään ollut pahoinvointia ja oksentelua. Paino on pudonnut ja sitä kiivaasti seurattu.

Muutama viikko sitten mulle iski taas keuhkokuume ja jouduin osastolle hoitoon. Siellä ahkera osastonlääkäri laittoi minut pahoinvoinin takia pään kuvaan. MRI-kuvassa todettiin sitten, että pikkuaivoissa on viisi pientä pesäkettä. Ja sitähän se siellä sitten.
Hoitosuunnitelma että sain kaksi annosta sytostaattia paklitakseli-karboplatiini ja nyt jatketaan 10 kertaa pään sädehoitoa. Tänään sain toisen sädeannoksen.
Sädehoidon jälkeen jatkuu sitten sytostaatti.

Tässä on ollut paljon sulattelemista. Eikä pää tunnu olevan vielä mukana.

Muutoksia, muutoksia

Viime tekstin jälkeen on taas myllertänyt taudin suhteen. Sairastuin keuhkokuumeeseen ja jouduin osastolle. Molempien keuhkojen nesteilyn takia thorax-kirurgit tekivät taas keuhkopussin tähystyksen. Tuloksena siitä, vasemmalta poistettiin dreeni kokonaan, koska keuhkopussi oli arpeutunut kiinni eikä nestettä enää juurikaan ollut, joten odotettu tilanne. Oikealle laitettiin uutena pleurX-dreeni runsaan nesteilyn takia.
Keuhkokuume oli sitkeää mallia. Olin osastolla noin puolitoista viikkoa ja antibioottia jatkettiin siitä kaksi viikkoa. Nyt vihdoin CRP alkaa olemaan melkein normaali.
Kontrolli CT:ssä todettiin, että vasemmalla keuhkoissa on ehkä ruttaantuneen keuhkon piilossa jokin möntti.
Sitten tehtiin taas nopea muutos lääkitykseen. Xeloda lopetettiin ja aloitettiin tilalle Tyverb Her2-täsmälääke. Viime viikolla kerettiin kuvata jo uusi CT, jonka perusteella imusolmukkeet oli kadonneet vatsan alueelta ja muualtakin, mutta keuhoissa vasemmalla edelleen epäily tuumorista. Uutta lääkettä en kerennyt ennen uutta kuvaa syödä kuin muutaman päivän, joten sen tehosta ei vielä osata sanoa mitään. Heinäkuussa on uusi kontrollikuvaus.
Oikea keuhko nesteilee edelleen ja sitä päivittäin tyhjennän kotona. Kunto ei ole kovin kummoinen. Pieniä matkoja jaksan kävellä eikä pienet lenkit henkeä ahdista.
Kovaa myllerrystä on ollut, mutta taas pitää toivo suunnata uuteen lääkkeeseen.

Xeloda eli capecitabiini

Tänään alkoi taukoviikko Xelodasta. Nyt on hyvä hetki summata uuden lääkkeen haittoja, tehosta ei voi vielä sanoa oikein mitään. Ilmeisesti aika helpolla olen päässyt. Pahoinvointi on ollut aika herkässä, mutta siihen saattaa olla syy käyttämässäni kipulääkkeessä Oxycontinissa ja Oxynormissa. Kipuja on ollut jonkin verran selässä ja keuhkoissa, joten kipulääkettä olen joutunut ottamaan aiempaa enemmän. Nyt kuitenkin huomasin, että vaikka ennen olen sietänyt päivälläkin Oxynormia niin nyt siitä tulee paha pahoinvointi. On siis pärjättävä miedommilla lääkkeillä.
Maha on ollut sekaisin muutamana päivänä, mutta siihen ei ole tarvinnut ottaa edes Imodiumia.
Käsissä ja jaloissa ei ole ihottumaa tai punoitusta, ei ole edes kuivaneet. Olen kuitenkin varmuuden vuoksi rasvannut.
Väsymys on ollut aika hallitsevaa. Nukun joka yö 10-12 tuntia, enkä jaksa aamuisin millään herätä aikaisemmin, vain silloin kun on ihan pakko. Väkisin pakottamalla olen jaksanut joinakin päivinä lähteä kävelylle. En jaksa siivota, en tehdä ruokaa, en jaksa mitään muitakaan kotitöitä. Monta päivää tai oikeastaan viikkoa olen suunnitellut kasvien taimien laittamista, jota teen siis joka kevät, mutta vasta tänään sain aikaiseksi ja sekin onnistui vasta, kun vartin verran ensin itkin uupumustani. Nyt on vihdoin kurpitsan ja kukkien siemenet kylvetty.

Nesteen muodostuminen keuhkoihin on ilmeisesti ainakin vähän hidastunut. Nyt on kaksi viikkoa edellisestä punktiosta, eikä vielä hengenahdistus ole niin paha, että tarvisi vielä mennä tyhjentämään oikeaa puolta (vasemmalla on pysyvä dreeni). Vähän enemmän tänään jo hengästytti kuin aiemmin eli pleurapunktio on varmaan tarpeen viikon sisällä. Onkologi lohdutteli viimeeksi, että joudutaan varmaan vielä tyhjentämään, mutta se ei tarkoita sitä ettei uusi lääke toimisi. Menee kuulemma ainakin kolme sykliä ennen kuin voidaan tehoa arvioida. Toukokuun lopulla on sitten vastearvio CT.

Nesteessä

Pahoittelen, että en ole jaksanut kirjoitella kuulumisia. Jotenkin niin kokonaisvaltainen väsymys on ollut päällä. Eikä asiat ole taaskaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Sitä Xelodaa en kerennyt syömään kuin pari päivää, kun oli pakko hakeutua lääkäriin hengenahdistuksen takia. Nestettä oli taas kertynyt keuhkoihin. Paremman keuhkon puolelta punktoitiin 1 litra nestettä, mutta kappas vasemmalta missä oli enemmän nestettä ei saatu juurikaan nestettä pois, ei vaikka paikalle kutsuttiin thorax-kirurgi ja pisteltiin puudutusneulalla ainakin viisi kertaa. Tästä seurasi se, että Xeloda laitettiin tauolle ja muutaman päivän päästä nestettä poistettiin leikkaussalissa nukutuksessa tähystämällä tuosta kylkiluiden välistä. Tämä onneksi tehosi, nestettä saatiin hyvin pois ja keuhko aukesi aika hyvin. Osastolla meni viisi päivää, kun keuhkopussissa oli sellainen isompi dreeni. Toimenpiteen yhteydessä laitettiin myös tuollainen pienempi pleurX-dreeni, joka siis jää pysyvästi tai ainakin niin kauaksi aikaa kuin nestettä tulee. Samanlainen minulla oli silloin, kun uusiminen todettiin. Sen avulla voin itse tyhjentää nestettä pulloon kotona.

Toimenpiteen jälkeen hengitys tuntui taas helpommalta ja jaksoin tehdä pientä kävelylenkkiä hengästymättä voimakkaasti. Valitettavasti nyt viikon aikana hengenahdistus on taas lisääntynyt, enkä pysty enää kävelemään lenkkiäni hengästymättä. Nyt odottelen maanantaita, että soittelen taas syöpäpolille. Ehkä tuolla oikealla "paremmassa" keuhkossa on taas nestettä. Xelodaa en ole vieläkään saanut aloittaa uudelleen eli en oikeastaan ihmettele, että nestettä kertyy, kun eihän tätä tautia tällä hetkellä hoideta ollenkaan. Ensi viikolla saan luultavasti taas aloittaa Xelodan. Se helpottaisi henkisestikin oloa, kun tietäisi, että tuota paskiaista jotekin myrkytetään.

Kuvauskuulumiset

Muutaman päivän on pitänyt sulatella uusia tuloksia. CT-kuvissa näkyi siis, että vasemmalla keuhkossa on aiempaa enemmän nestettä, vaikka sitä on tässä välissä punktoitu pois. Lisäksi muutama imusolmuke oli kasvanut entisestään. Tauti on siis taas hiljalleen nostamassa päätään. Osasin tätä jo pelätäkin, kun hengenahdistus on hiljalleen vaan lisääntynyt. Pientä toivoa kuitenkin elättelin, että asiat ei olisi näin. Koville ottaa, että taas joudutaan hoitoa muuttamaan. Nyt hoidoiksi aloitettiin Herceptin ja Xeloda, joka on suun kautta otettava sytostaatti. Toivotaan nyt hyvää ja pitkää vastetta. Keuhkojen nesteily toivottavasti alkaa vähenemään, kun hengenahdistus alkaa rajoittamaan tekemisiä, kun jo kävellessä hengästyy voimakkaasti. Huomenna käyn punktiossa poistamassa liikoja nesteitä, toivottavasti sitten ei tarvitse pitkään aikaan mennä uudelleen.

Kontrollikuvajännitys jatkuu

Kävin kontrollikuvissa ja lääkärissä. Odotettuja hyviä uutisia ei tullut vaan tuli lisää epävarmuutta ja odottamista. Keuhkoissa on nestettä nyt molemmilla puolilla ja enemmän kuin aiemmin. Muutamia imusolmukkeita oli myös suurentunut. Mulla oli kolme viikkoa sitten jonkinlainen keuhkoinfektio ja nyt toivotaan, että löydökset on sen jälkitilaa eikä taudin aktivoitumista. Kuuden viikon päästä otetaan uudet kuvat ja sitten selviää oliko kyseessä infektion jälkitila vai onko tauti nostanut päätään. Olen tosiaan huomannut, että hengittäminen on ollut taas vaikeampaa ja oli suuri virhe tänään kiivetä raput toiseen kerrokseen, kun menin lääkehoitoon. Henki meinasi loppua ja hengityksen tasaantumiseen meni kauan. Huh huijaa! Mua vaan niin nolotti, että en kehdannut mennä hissillä, kun mua paljon vanhemmat jaksaa kiivetä rappuja. Ja pitihän se testata mitä jaksaa eli yhdet raput jaksaa hiljakseen kiivetä, mutta toiset oli liikaa.

Kuusi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta odottaa. Epävarmuudessa eläminen on tullut tutuksi, mutta ei se kivaa ole. Nyt pitäisi vaan unohtaa koko asia. Vähän on meinannut ahdistaa, muutakin kuin vain henkeä.

Unta vain

Näin unta, että mä juoksin. En hengästynyt vaan juokseminen tuntui ihanalta. Halusin vain jatkaa ja jatkaa. Sitten heräsin aamulla ja muistin, että jo pelkkä ripeä kävely aiheuttaa hengenahdistusta. No vielä mä joskus sprinttaan edes pienen pätkän ja nautin vauhdista. Onhan asiat kuitenkin paljon paremmin kuin vuosi sitten, kun doketakseli-sytostaatti loppui. Silloin ahdisti henkeä jo levossakin ja jouduin sen takia sairaalaankin. Onneksi on niin hienoja lääkkeitä, että saan nyt nauttia elämästäni ilman suurempia haittavaikutuksia. Superhessu on niin ihana!

Viikon päästä on seuraava vartalon CT ja nyt alkoi jo tulokset hieman hermostuttamaan. En millään haluaisi luopua tästä lääkkeestä, kun seuraavan lääkkeen haitoista ei ole tietoa. Eikä se tietenkään olisi mikään hyvä merkki, jos jo nyt tauti olisi herännyt taas.

Mä natustelen tässä viimeisiä antibiootteja, jotka aloitettiin orastavaan keuhkokuumeeseen. Viime viikonloppuna nousi kuume ja maanantaina se läheteli jo neljääkymppiä niin kävin sairaalan ensiavussakin kääntymässä. Onneksi tilanne ei ollut paha ja sain yhden satsin i.v. antibioottia ja sitten jatkettiin suun kautta. Nyt tuntuu, että tauti alkaa helpottaa.

Jännittävät pari viikkoa taas luvassa. Toivotaan pelkkiä hyviä uutisia!

Kauniita kuvia!

Eilen sain tulokset vartalon CT-kuvasta. Vatsan alueen imusolmukkeet sulanneet kokonaan normaalikokoisiksi ja luuston pesäkkeen entisestään kalkkeutuneet, Eli hyviä uutisia olivat. Keuhkoistakin neste vähentynyt. Ilmankos on taas helpompi hengittää. Ihana lääke tuo super-Hessu!

Kuulumisia

Kiitos kysymästä, minä voin olosuhteisiin nähden hyvin. Siksi varmaan ei ole ollut mitään asiaa tänne, kun mitään uutta ei ole tapahtunut. Vointi on vähitellen mennyt parempaan suuntaan ja sitä kaipaisi jo lisää tekemistä kuin vaan kotona oleskelua. Toisaalta jonkinlainen pieni henkinen kuoppa on meneillään. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa. Paremman voinnin takia sitä on tullut nyt ihmeteltyä, että mitä mun nyt pitäisi tehdä, kun töihin en kykene ja kotityöt ei nappaa. Pientä harrastusta pitäisi keksiä ajan kuluksi.

Eilen kävin vartalon CT-kuvassa ja tuloksia saan jännittää ensi viikon loppuun. Silloin nähdään onko uusi lääke toiminut. Oma tuntemus on, että lääke olisi toiminut, mutta kaikesta aiemmasta oppineena täytyy henkisesti varautua myös siihen huonompaan vaihtoehtoon. Ärtyisyyttä ja lyhytpinnaisuutta siis luvassa melkein viikon verran. Nyt en millään jaksaisi huonoja uutisia. Tuleva pelottaa. Tänään sytyttelin kynttilöitä. Kynttilät palaa luotamme poistuneiden syöpäsiskojen muistolle.

Näin ei pitänyt käydä

Vastearvio kuvista ei tullut hyviä uutisia. Vatsan alueella useita suurentuneita imusolmukkeita, joita ei voida enää tulkita normaaleiksi. Tauti nostaa siis päätään. Perjeta lopetetaan tehottomana ja eilen sain ensimmäisen satsin Superhessua (T-DM1 eli Kadcyla). Jokaista kuvausta olen pelännyt, mutta jotenkin tuli ylätyksenä ja suurena pettymyksenä tämä taudin paluu. Edellisenä iltana olin päättänyt, että nyt odotan hyviä uutisia, mutta toisin kävi.

Välillä itkettää, mutta toisaalta olen aika rauhallisesti pystynyt vastaanottamaan tämän takaiskun. Murehtiminen ei auta. Lääkäri vakuutti, että nyt on tutkitusti hyvä lääke käytössä eikä pidä liikaa analysoida mitä tämä tarkoittaa tulevan suhteen.

Surullinen olen, mutta onneksi elämä vie mukanaan.

Tyhjä olo

Olo on välillä rauhallinen, välillä pelottaa. Aina ei muista sitä mitä tästä seuraa. Keskityn sen hetkiseen oloon. Pahoinvointi yllättää vielä aamupäivisin. Kipua on vähemmän ja yritän vähentää kipulääkettä sillä tuloksella, että aamuyöstä herään vierotusoireisiin. Päälle päin näytän normaalilta kotiäidiltä, voi kun vaan ulkopuoliset tietäisi mitä pinnan alla kuohuu. Vaikka jaksaa jo välillä hymyillä ja nauraa on paha olo ja itku aina lähellä.

Vuosi sitten makasin sairaalassa. Kaikki tuntui romahtaneen. Syksyn tuoksu tuo mieleen muistoja vuoden takaisesta. Vuosi ollaan selvitty eteen päin. Ei se kuitenkaan riitä.

Nyt jännitetään taas kontrolli kuvien tuloksia. Pelottaa se "entä jos taas". Miten sitä jaksaisi. Tiedän, että jaksaa kun on pakko.

Kesästä on hyviä muistoja. Ensi kesänä hankin sellaisen SUP-laudan ja istuen melon järvien rantoja pitkin. Eihän sitä vaan tiedä minkälainen kesä ensi kesä on. Toivottavasti hyvä.

Tissi naulaan ja saunomaan:

Oi ihana kesä!

Alku kesä oli kylmä ja kurja. Vointi oli huonohko ja kesästä nauttiminen tuntui epätodennäköiseltä. Pahoinvointi vaivasi ja väsytti. Kesän aikana kuitenkin vointi lähti paranemaan. Jaksoin risteillä lasten kanssa Ruotsiin ja miehen kanssa käytiin Hollannissa. Hollannissa jaksoin vähän pyöräilläkin ja käytiin katsomassa hienoa linnaa ja käveltiin sen puutarhassa. Rannallakin kävin, keräsin simpukoita ja uitin jalkoja meressä. Vähitellen alkoi tuntua, että kyllä tästä kesästä voi jotain tullakin. Kesäkuun lopulla kuulin vielä hyviä uutisia kontrolli CT-kuvista, tauti on pysynyt kurissa.

Ehdottomasti paras vointia parantava muutos lääkitykseen tehtiin viime lääkäri  käynnillä. Onkologi keksi epäillä, että mun pahoinvointi voisi johtua mun Oxycontin lääkityksestä. Ja koska kipulääkitystä ei voi vähentää sain lääkkeen, joka pitäisi auttaa Oxycontin-pahoinvointiin ja hiphei niin se auttoikin. Jatkuva oksettava olo on poissa, päivittäin tulee pieniä pahoinvoinnin aaltoja, mutta se on pientä, kun suurimman osan ajasta olo on hyvä. :)

Pitkät helteet toi uuden oireen, lihaskrampit. Ei mitään vähän pohje kramppaa vaan kaikki lihakset vuorotellen kramppaa, jalat, lonkka, selkä, kyljet, kädet, rintalihakset, niska. Yksi ilta oli täyttä tuskaa, kun selkä kramppasi vähän väliä ja oli tosi kivuliasta lisäksi kaikki muut lihakset siinä välissä. Viikon verran kun söin magnesiumia ja napostelin suolaista alkoi helpottamaan. Nyt on suht hyvä, kun ei vaan tee mitään tai venyttele. Leikatun puolen käsi ja rintalihas edelleen temppuilee, mutta on hallittavissa, kun ei vaan nosta tai tee mitään sillä kädellä.

Nyt mä istun mökin terassilla ja nautin auringon paisteesta ja vilvoittavasta tuulen vireestä, katselen lasten puuhailua. Neulon tässä samalla huivia lämmittämään tulevan talven pakkasiin. Kyllä tästä kuitenkin tuli aivan ihana kesä. :)

Vertaissiskon muistoa kuinnioittaen

Nuku vaan jos väsyttää. Siellä on kaikki sulle! Rakkaat läheiset saattelivat Jennan viimeiselle matkalle. Osanottoni Jennan perheelle ja läheisille! Jennan muistoa kunnioittaen <3 nbsp="">

Piinaava tuomiopäivä

Tänään onkologi aloitti vastaanoton kyselemällä mitä kuuluu ja katselemalla sydänfilmiä ja verikokeita. Mä olin ihan hiilenä, että entäs se CT!!! Ajattelin ensin, että nyt se valmistelee pehmennystä huonoihin uutisiin, mutta ei sittenkään. Vartalon CT-kuvassa kaikki ennallaan. Vatsan alueella munasarjojen poiston jäljiltä vielä muutama isompi imusolmuke, mutta ei merkkejä taudin aktivoitumisesta ja keuhkossakin oli nestettä vähemmän kuin 3 kk sitten. Suuren suuri helpotuksen huokaus. Kyllä mä taas kerkesin pelätä pahinta, kun kylki kipuilee kovasti ja muutamana päivänä aamusta herännyt kohtalaiseen selkäkipuun. Mutta siellä ne vaan vanhat vauriot kipuilee. Niin paljon jännitin, että menee vielä hetki, että hyvät uutiset menee perille. Eiköhän huomenna ala jo hymyilyttää, kun pääsee hulmuttamaan hiuksia merituuliin.

Pahoinvointi ja kuvotus jatkuu edelleen ja nyt sain lähetteen ravitsemusterapeutille, jos hän vaikka keksisi jotain helpotusta oloon. Oli kyllä puhetta, että tuo hormonilääke voi aiheuttaa epämääräisiä oireita ja lyhytvaikutteisen kipulääkkeen (Oxynorm) otto voi aiheuttaa pahoinvointia. Lisättiin siis vähän pitkävaikutteista Oxycontinia, kun ei se kivusta kärsiminen ainakaan auta voimaan hyvin ja kyljen kipuilu voi heijastua selkäänkin ja hengitykseen, joten täytyy vaan kiltisti ottaa lisää lääkettä, että kokonaisvointi olisi parempi.

Syövätön kesäloma jatkuu ja lähden sitä vietämään Ruotsiin ja Hollantiin. Mukavaa ja lämpimämpää kesää kaikille!

Ahristaa

Kolmen kuukauden välein tehtävät kontrollitutkimukset, vartalon CT ja sydämen uä on nyt tehty. CT-kuvien tuloksista kuulen vasta ensi tiistaina. Sydäntä ultrannut lääkäri kertoi samantien, että sydän on kunnossa, jaksaa pumppailla hyvin eikä lääkkeet ole sitä vaurioittaneet.

CT-tutkimus jännitti. Ennen tutkimusta juotavasta nesteestä tuli oksettava olo. Se ei siis ollut varjoainetta vaan jotain muuta tehosteainetta, eikä siis maistu juuri miltään, mutta aamuisin on muutenkin huono olo ja syömättä piti mennä niin ei ihmekään, että alkoi tökkimään.
Pokka petti kun kiipesin lavitsalle. Kyyneleet valui. Yritin esittää reipasta hoitajalle huonolla menestyksellä. Väsymys, jännitys ja pahoinvointi purkautui kyyneleitä ja hanat on tainnut jäädä auki.

Pieni flunssa on päällä ja tekee olon entistä kurjemmaksi. Kylkeä särkee, yskittää ja henkeä ahdistaa aiempaa enemmän. Kolme kuukautta sitten mä ajattelin, että kontrollikuvauksiin liittyvä ahdistus vähentyisi ajan myötä, mutta taisin olla väärässä. Nyt täytyy vaan selvitä viikonlopun yli. Perhe on mökillä, mutta onneksi sisko ottaa mut luokseen viikonloppuhoitoon. :) En mä ole oikein jaksanut tehdä ruokaakaan itselleni niin hyvä päästä täyshoitoon. Suklaarusinoilla ei montaa päivää pärjää.

Tiistaina sitten kaikki peukut pystyyn hyville kuville!

Pelko hiipii

Kevät ja kesä on kulunut tasaisesti ilman suurempaa draamaa. Vointi on välillä jopa siedettävä, mutta edelleen oksettaa, huimaa, hikoiluttaa. Pakko levätä vähän väliä. Onneksi välillä olen jaksanut myllätä multaa, istuttaa kukkia ja kasviksia, käydä mökillä ja syödä jäätelöä lasten kanssa. Lääkehoidot on pyörinyt 3 viikon välein. Pahoinvoinnin takia on kuvattu pää ja maha tähystetty (yöks!). Mitään selvää syytä ei kuintenkaan ole löytynyt.

Huomenna puen taas sairaalan vaaleanpunaisen paidan päälle, käyn lavitsalle makaamaan ja toivon parasta. "Hengittämättä... saa hengittää" Taidan kuitenkin pidättää hengitystä ensi viikkoon asti, kunnes kuulen tulokset. Pelottaa. Lisä särkylääkettä on kulunut melkein päivittäin.

Sairastaminen haittaa kesän viettoa. Perhe lähti takaisin mökille ja minä jäin tänne kontrollikuvauksia varten. Ensi viikon alusta on lääkäri ja lääkehoito. Sen jälkeen olisi luvassa kesän matkat. Ensin koko perheellä ruotsinristeilylle ja sitten miehen kanssa Hollantiin. Toivottavasti saan lähteä matkalle kevyin mielin.

Sytostaattitauko jatkuu!

Vartalon CT kuvissa muutokset ennallaan, ei mitään uusia löydöksiä. Keuhkopussin nesteily oli lisääntynyt, mutta se oli odotettavissa, kun pleuradreenin poistosta on nyt kaksi viikkoa. Aiemmin keuhkopussista otetuista näytteissä oli tulehdussoluja ei syöpäsoluja! Pleurassa on siis edelleen jonkinlainen inflammaatio eli bakteeriton tulehdus. On mahdollista, että syynä on edelleen sytostaattien jälkitila. Hoitona tähän aloitettiin kortisoni, napsin sitä nyt seuraavat kolme viikkoa ja katsotaan sitten tavallinen keuhkokuva, että miltä näyttää.
Melkein päivittäisen pahoinvoinnin syyksi onkologi arveli samaa kuin minäkin eli mahalaukku on edelleen vähän rikki. Vaihdetaan happolääke, toivotaan että alkaa helpottaa.
Tulehdusarvo CRP oli vähän koholla 28, mutta olen huomannutkin, että alimmainen munasarjojenpoistoleikkauksen tähystysreikä on vähän tulehtunut. Sain varalle antibiootit, aloitan jos pahenee tai nousee kuume.
Huomenna sitten entiseen tapaan Herceptin- ja Perjeta-hoidot. Ihanaa vapaata syövästä ainakin heinäkuun loppuun. Hoidot siis pyöriin kolmen viikon välein, mutta seuraava kontrollikuvaus on silloin. Päätän olla tämän välin hyvin voiva ja syövätön!
Tällaista minulle tänään, hyvää ja toivottavasti vain parempaan päin!