Tänään siis aloitettiin taas uudet sytostaatit. Aamusta ensin labroihin ja sitten jännitettiin onko neutrofiilit noussut ja olihan ne eli päästiin aloittamaan hoito. Olikin kauhea hätä, että pakko saada heti lisää sytoja, että saadaan tilanne hallintaan. Rinnan punoitus on vähentynyt, mutta kylkeä särkee, enkä edes halua ajatella, että mitä siellä möllöttää. Siirretään ahdistusta, kunnes magneetti kertoo raa'an totuuden, sitä ennen selviämiskeinona on uusien ongelmien täysi kieltäminen. En halua ajatella, enkä tietää, turrutetaan kipu lääkkeillä pois niin ei ole koko ajan mielessä.
Olen nyt todennut, että vasen käsi on huono tippakäsi, monesti on jouduttu pistelemään useaan kertaan, kun aiemmin on mennyt kerralla. No onhan tosta vasurista jo kaksi suonta tuhoutunut käyttökelvottomaksi sytoilla, että valinnan varaa ei ole paljoa ja tälläkin kertaa toisella pistolla kädenselkään saatiin tippa ja se on mulle jotekin arka paikka niin oli tosi vaikea arvioida, että onko tippa vaan kipeä vai kirveleekö syto. Lääkkeet saatiin kuitenkin tiputettua ilman mitään yleisoireita, meni siis paklitakseli ja Avastin (joka ei siis ole sytostaatti vaan jonkinlainen verisuonitekijän vasta-aine). Koko päivä siinä meni, kun aloituskin viivästy kaikenlaisen säätämisen takia. Aika kulu kyllä ihan mukavasti, kun mies oli ekaa kertaa mukana. Kävi välillä kyllä kaupoilla, mutta kuskasi sitten mulle välipalaa kahvilasta. Suurimman osan aikaa taisin olla naisten puolella ainoa hoidettava, mutta ihan hyvä, kun meillä on välillä vähän outo huumori ja en tiedä miten muut suhtautuu sellaseen hihittelyyn ja nauramiseen. Aika usein on hoitojen aikana ollut aika harras ja vakava tunnelma, enkä ole itsekään jaksanut useinkaan jutella, lähinnä katon telkkaria ja torkun. Pienen vauvan äitinä arvostaa suuresti sitä, että saa vaan olla.
Hoidon jälkeen käytiin kunnon pippuripihveillä ja ajeltiin takaisin Kouvolaan. Päivän surullisena uutisen oli, että mun sisko joutui lopettamaan kaksi kissaansa, olivat niin vanhoja ja sairaita. :( Sinne ne meni meidän Napen kanssa kissojen taivaaseen.
Pitäisi varmaan lähteä sänkyyn pyörimään, mutta kortisoni taitaa torpetoida ensi yön unet, jos ei pikku-A sitä tee.
Mielessäni heräsi kysymys, että jos vasen kätesi on huono tippakäsi, niin miksi juuri sitä kuitenkin rääkätään, vaikka leikkausta ei vielä ole tehty eikä siis kainaloakaan ole tyhjennetty..? Ymmärrän, että pyritään hyödyntämään ilmeisesti se leikattavan puolen käsi - mutta toisaalta, eikö olisi mahdollista olla pilaamatta sitä kokonaan ihan vain varmuuden vuoksi..?! Itselläni tilanne on toinen, kun voidaan ronkkia enää vain vasenta ja tuosta kämmenselästä ei enää mitään saadakkaan - turhaa tökkimistä vain..
VastaaPoistaTäällä on peukut, varpaat ja sänki pystyssä, että tämä olisi nyt se oikea hoito, jolla tilanne saadaan haltuun ja päästään leikkaamaan!
Tee, mä sille hoitajalle vähän vihjailin, että se vasen on huono käsi, mutta siellä ollaan totuttu vuorotellen pistämään eri käsiin tippaa. Mulla on alkanut kypsyä jo ajatus siitä portista, kun näitä sytoja tuntuu tulevan vaikka kuinka pitkään ja Herceptinhän jatkuu ainakin vuoden. Täytyy kysyä ensi kerralla, että minkälaisia kärsimyksiä pitää ensin käydä läpi ennen kuin sellaisen saa.
VastaaPoistaTosiaan, se Herceptinhän jatkuu itsellänikin ainakin vuoden, jos siis sydän kestää.. Kerrothan sitten minkälaisia kärsimyksiä pitää ensin käydä läpi ennen kuin sellaisen saa ja sen kanssa..?
VastaaPoistaAAAARGH koko mun pitkä teksti katosi. Mä en ala! Loin jo worldpress-tunnuksenkin, mutta ei se auttanut.
VastaaPoistaInfuusioportin saa kun osaat sitä kysyä ja ehdottaa. jos se ei auta niin vaadi. Kärsiä ei kenenkään pidä - pitäisi.
Rakastan omaa infuusiporttiani. Osastolla ja polilla siitä saadaan verikokeet, porttiin saa antaa kaikki nesteet, ravitsemukset, varjoaineet, verituotteet. Ja se vetää aina hyvin. Kerran on kaula tullut kipeäksi nukutusaineesta, mutta muuten ei tunnu miltään. Ei muuten edes pistäminen! RRRRakastan porttiani ;)
Juu kyllä se on nyt varma, että ensi kerralla alan kysellä sitä porttia ja rupean hankalaksi, jos ei ala irtoamaan. Aiemmin en ollut kiinnostunut, kun sytoja piti olla vaan ennalta määrätyn verran, nyt siis annetaan kunnes voidaan leikata ja sitä ei kukaan tiedä kuinka kauan siihen menee. Ja peikkona mielessä riehuu, että tämä tauti on kohta levinnyt muuallekin kuin kainalon imusolmukkeisiin.
VastaaPoistaPerjantaina siis taas sytot niin kerron sitten mitä sanottiin.
"En halua ajatella, enkä tietää..." "Enkä voisi vähempää välittää" tekee mieli vielä lisätä. Tutulta kuulostava, ja itse koettu suojautumiskeino huonoille uutisille. Nyt toivon kovasti parempia uutisia ja voimia niiden odottamiseen!
VastaaPoista