torstai 25. elokuuta 2011

Hospitaali raportti

Normaalielämään palaaminen ei taas onnistu mallikkaasti vaan infektio ajoi taas osastolle.
Kainalon ja lapaseudun lymfaturvotus on jo jonkin aikaa häirinnyt ja paripäivää sitten yön aikana leikkausarven ympärille ilmestyi turvotusta ja kipua. Sitä sitten ihmeteltiin ja lopputuloksena mä kökötän taas antibiootti-tipassa syöpäosastolla. Vointi on aika hyvä, vähän väsyttää, mutta ennen kaikkea kyllästyttää.

Saakelin takapakit nyt sais jo riittää! Mä jatkan täällä pipon neulomista.

torstai 11. elokuuta 2011

Yksi askel eteen kaksi taakse

Miten voi olla taas näin vaikeaa. Vähän jaksaa puuhailla jo jotain normaalia, mutta sitten taas matalapaine iskee. Välillä epäilee jo, että tuleeko tästä enää koskaan normaaliksi. Ei taida olla mitään yleismallin opasta, että miten syövän jälkeen eletään ja miten tämän epävarmuuden kanssa voi elää.

Välillä pääsee jo vähän irti syöpäläisen elämästä, mutta 3 viikon välein jatkuvat Herceptinit ja joka päivä otettava Tyverb pitää mielessä missä mennään. Tyverbistä on tullut jonkin verran pahoinvointia, otin vähän aikaa Primperania, mutta siitä taas tuli jotenkin kummallinen ahdistava olo aamupäiväksi. Nyt yritän taas pärjätä ilman pahoinvointilääkkeitä. No ei tällänen taida olla oikein normaalin perheen äidin elämää. Jotenkin pitäisi osata jättää ahdistavat ja pelottavat asiat ajatuksissa taustalle ja keskittyä kaikkeen hyvään elämässä, kuten lapsiin, kesään (kyllä vielä on kesä!), puutarhaan.

Lauantaina olen menossa Roosanauha kävelyyn Helsinkiin ja jään sinne miehen kanssa hotelliin yöksi. On varmasti mukavaa vähän vaihtaa maisemaa. Toivotaan hyvää keliä lauantaille.