Kuumetta riittää, hermoja ei

Vuosi on siis alkanut lämpöillen. Rinta on katsottu ultralla, ei syöpää. Labroja katsottu, ei bakteeritulehdusta. Onkologit on nostaneet kädet ylös, ettei ainakaan heidän taudeistaan tai lääkkeistään johdu. Keuhkojen HRCT katsotaan vielä varmuuden vuoksi. Eilen päätin, että jos mä en kerran ole sairas niin lopetan lämmön mittailun ja menen töihin. Tein eilen vielä pienen testi kävelykierroksen ja kun en täysin kupsahtanut niin menin tänään töihin. Päivän sain räpiköityä läpi, mutta heikotti, selkää särki, henkeä ahdisti ja väsytti ihan älyttömästi. Ei kai töissä käynnin pitäisi olla näin rankkaa? No jäin taas pariksi päiväksi saikulle.
Mietin, että pitäiskö onkologilta kysyä, että voisko mut lämpöilyineni luovuttaa sisätautilääkärien hellään huomaan. Kärsivällisyys on ihan lopussa. Kuukauden tätä on nyt kateltu eikä vointi ole ratkaisevasti parantunut.

Portin asennukseen sain ajan ja se onnistuu jo tässä kuussa, hip hei! Yritän säteillä positiivista energiaa sitten portin suuntaan, että kaikki vaan menisi hyvin ilman komplikaatioita.

Väsymystä

Väsyttää, laiskottaa, kiukuttaa. Onneksi läksin poikien kanssa mun vanhemmille niin on saanut levätä kunnolla. Joku pieni flunssakin vaivaa, kun on nenä tukossa, ei onneksi kuumetta. MRI:n poikimat lisätutkimukset on alkanut jännittää, vaikka aluksi olinkin vakuuttunut, ettei niissä mitään ole, mutta JOS kuitenkin. Keuhkojen CT on perjantaina.

Tänään vois yrittää ulkoilla, kun eilisen päivän makasin sohvalla. Fyysisesti vointi on olosuhteisiin nähden aika hyvä, kun muistaa ottaa särkylääkettä säännöllisesti ei kyljen kipu pääse kovaksi. Henkisesti mä taidan olla ihan riekaleina. No eteen päin, kyllä se päivä vielä tulee, kun on parempi olla.