Jouluruusu yllätti

Paluu "normaaliin" arkeen kohtasi taas vastoinkäymisiä, kun torstaiaamuna oli vähän kummallinen olo ja mittasin kuumeen ja sehän oli yli 38 astetta ja leikattua rintaakin vähän koski. Tiesin heti, että ruusuhan se sieltä pukkaa. Soitto syöpäpolille ja heti aamusta labroihin. CRP oli vain 30 joten onkologi suhtautui asiaan optimistisesti ja aloitettiin suun kautta antibiootit. Kuume sitten vain nousi ja nousi ja oli perjantaiaamuna 39,5 astetta ja alkoi olla sellainen olo, että ei tämä taida ihan näin helpolla hoitua ja viikonlopun yli en uskaltanut antibioottien tehoa odotella vaan rohkaistuin ja soitin taas syöpäpolille. Lääkäri pyysikin minut sitten osastolla käymään, mutta yökyläänhän sitten piti jäädä, kun CRP oli pompsahtanut 200:aan. I.v. antibiootteja on nyt viikolopun yli tiputeltu. Päivällä olen päässyt käymään kotona, mutta kohta taas pitää suunnata osastolle tiputukseen ja yöksi. Huomenna osaston onkologi saa sitten selvitellä infektiolääkäriltä, että kuinka pitkään jatketaan antibioottia ja mitä seuraavaksi keksitään estohoidoksi, kun 3 viikoin välein pistettävä Pendysin ei kerran riittänyt. Pöh, sanon minä. Toivottavasti tästä pian kuntoutuu jaloilleen ja takaisin töihin.

Onkologilla käynti

Ruusu alkaa olla hoidettu. Vielä tämän viikon napsin antibioottia suun kautta. Tänään kävin onkologilla. Mietittiin voiko tuolla mun leikkausalueella piileskellä jokin ruusun aiheuttaja, joka on pitänyt tätä mun kuumeilua yllä. Nytkin ruusu lehahti lymfan jälkeen, ihan kuin se olisi siellä muhinut jo jonkin aikaa. Onkologi konsultoi infektiolääkäriä ja samalla miettivät pitäisikö aloittaa lihakseen pistettävän penisilliinit ruusujen estoon. Tämä ruusu oli neljäs vuoden sisään. Toivotaan viisaita mielipiteitä ja ohjeita.
Uutta hormonilääkettä Procrenia jatketaan nyt 3 kk välein pistoksilla. Sitä voidaan käyttää kaksi vuotta, katsotaan mitä sitten keksitään hormonilääkkeeksi, mutta siihen on tosi pitkä aika.

Vointi alkaa olla parempi. Väsyttää tietysti, mutta ainakaan pariin päivään ei ole ollut kuumetta. Katsotaan nyt miten käy, onko kuumeilut ohi. Varovaisen toiveikkaana odotetaan mitä käy.
Taidan mennä vähän nauttimaan aurinkoterapiasta.

Onkkiksella taasen

Torstaina oli Herceptin hoidon yhteydessä lääkäri ja kaikki näytti hyvältä. Maksa-arvot oli pysynyt kohillaan, sokerit ja kilpirauhasarvot ei ollut pahastunut kovasta lääkityksestä, hemoglobiini oli entiseen tapaan hieman alakanttinen, jos sitä taas napsisi purkillisen rautaa. Sydän oli viikko sitten tarkastettu ja pumppausvoima on entisellään. Pienet kipeät muhkurat oli lääkärin mielestä rasvanekroosipatteja eli ei niidenkään suhteen mitään huolestuttavaa. Vähän oli taas nestettä kertynyt leikkausalueen onteloon. Rinnan rekonstruktiosta kysyin ja minunkin kohdalla pätee 2 vuotta leikkauksesta. Lääkäri lupaili, että jo vuosikontrollin tienoilla aloittaisi laittamaan lähetettä, jos haluan. Kääks, vuosikontrolli on siis marraskuussa, tuleepas se nopeasti. Herkku-hoito sujui hyvin ja sain kehuja, kun olin niin iloisella tuulella. Olo on ollutkin kepeä ja kesäinen. Mökkeily teki hyvää, varsinkin kun passaattiin niin hyvin ja hoidettiin lapset.

Tänään arpialue on vähän enemmän turvoksissa ja vähän kipeä, toivottavasti vaan turvotusta eikä tulehdus uusiudu. Taidan ottaa Buranan ja mennä nukkumaan, eiköhän se yön aikana selviä mistä on kysymys.

Matkalaukku pakattu

Ja mieli rauhallisempi. Ruusu on siis antibiooteilla hallinnassa tai ainakin päästiin siirtymään suun kautta annosteluun ja mä pääsin kotiin. Haavan seudussa on edelleen turvotusta ja kipua, joka tietenkin sai aikaan mahdottoman mitä jos ajatuskierteen. Varsinkin tuleva matka ahdisti tai lähinnä se, jos matkan aikana tilanne pahenee. Päässä vilahti myös ajatus entä jos se on syöpää. Tänään kävin Herceptin hoidossa ja sielä hoitaja kuunteli mua ja otti mun huolet tosissaan ja sai puhuttua mulle ajan onkologille saman tien. Onkologi vakuutteli, että varmasti on tulehdusta, eikä syöpää ja hyvin näyttää olevan paranemaan päin ja lisäksi punktoi 240 ml nestettä ja sanoi vielä päälle, että onneksi tulin käymään vielä lääkärillä. Niin ja sain jatkoa Kefexin kuurille, että se kestää yli loman. Huoh! Mieli on niin paljon keveämpi.

Tänään startataan Kymenlaaksoon päin, viedään lapset hoitoon ja lauantaina KLM:n siivet kantaa minut ja mieheni Hollantiin.