Sairasta menoa

Kävin tänään taas onkologilla. Kaulan laskimotukokseen hoitoon jatketaan Fragmin pistoksia puoli vuotta, voihan kääk! Tamofen kun piti lopettaa niin nyt pitää sitten aloittaa astetta jytympi esto hormonipuolelle eli Procren jota annostellaan kerran kuukaudessa ihon alle. Sen pitäisi laittaa munasarjat hiljaisiksi. Kokeillaan nyt yksi pistos ja katsotaan kuinka mä sitä kestän. Portti poistetaan ensi viikolla. Tänään onneksi Herceptinihoidossa tippa osui käteen kohdalleen toisella yrittämällä. Tukospuolen käsi ei vieläkään nouse sivukautta, syyksi onkologi arveli hermovikaa, kun juurikaan mitään kipua ei ole. Sitä selvitellään ENMG:llä eli pistellään neuloja, ärsytetätään hermoja sähköllä ja katellaan miten ne toimiin. Toivottavasti korjaantuva vika, kun ei tuo leikatunkaan puolen käsi priimaa ole. Niin ja reilu viikko sitten alkoi rasituksen yhteydessä ilmenemään inhottavan tuntuisia rytmihäiriöitä ja tämän johdosta laitettiin lähete taas kardiologille. Mieliala laahaa lattian tasossa. Yritän olla valittamatta koko ajan, mutta positiiviset ajatukset on vähissä. Puutarhaan tekisi mieli kuopsuttamaan, mutta kun pää on tukkoinen ja kädet toimii huonosti niin ei innosta. Ikkunalla kasvaa taimia odottamassa lämpöä ja parempia päiviä.