keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kontrollikuvajännitys jatkuu

Kävin kontrollikuvissa ja lääkärissä. Odotettuja hyviä uutisia ei tullut vaan tuli lisää epävarmuutta ja odottamista. Keuhkoissa on nestettä nyt molemmilla puolilla ja enemmän kuin aiemmin. Muutamia imusolmukkeita oli myös suurentunut. Mulla oli kolme viikkoa sitten jonkinlainen keuhkoinfektio ja nyt toivotaan, että löydökset on sen jälkitilaa eikä taudin aktivoitumista. Kuuden viikon päästä otetaan uudet kuvat ja sitten selviää oliko kyseessä infektion jälkitila vai onko tauti nostanut päätään. Olen tosiaan huomannut, että hengittäminen on ollut taas vaikeampaa ja oli suuri virhe tänään kiivetä raput toiseen kerrokseen, kun menin lääkehoitoon. Henki meinasi loppua ja hengityksen tasaantumiseen meni kauan. Huh huijaa! Mua vaan niin nolotti, että en kehdannut mennä hissillä, kun mua paljon vanhemmat jaksaa kiivetä rappuja. Ja pitihän se testata mitä jaksaa eli yhdet raput jaksaa hiljakseen kiivetä, mutta toiset oli liikaa.

Kuusi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta odottaa. Epävarmuudessa eläminen on tullut tutuksi, mutta ei se kivaa ole. Nyt pitäisi vaan unohtaa koko asia. Vähän on meinannut ahdistaa, muutakin kuin vain henkeä.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Unta vain

Näin unta, että mä juoksin. En hengästynyt vaan juokseminen tuntui ihanalta. Halusin vain jatkaa ja jatkaa. Sitten heräsin aamulla ja muistin, että jo pelkkä ripeä kävely aiheuttaa hengenahdistusta. No vielä mä joskus sprinttaan edes pienen pätkän ja nautin vauhdista. Onhan asiat kuitenkin paljon paremmin kuin vuosi sitten, kun doketakseli-sytostaatti loppui. Silloin ahdisti henkeä jo levossakin ja jouduin sen takia sairaalaankin. Onneksi on niin hienoja lääkkeitä, että saan nyt nauttia elämästäni ilman suurempia haittavaikutuksia. Superhessu on niin ihana!

Viikon päästä on seuraava vartalon CT ja nyt alkoi jo tulokset hieman hermostuttamaan. En millään haluaisi luopua tästä lääkkeestä, kun seuraavan lääkkeen haitoista ei ole tietoa. Eikä se tietenkään olisi mikään hyvä merkki, jos jo nyt tauti olisi herännyt taas.

Mä natustelen tässä viimeisiä antibiootteja, jotka aloitettiin orastavaan keuhkokuumeeseen. Viime viikonloppuna nousi kuume ja maanantaina se läheteli jo neljääkymppiä niin kävin sairaalan ensiavussakin kääntymässä. Onneksi tilanne ei ollut paha ja sain yhden satsin i.v. antibioottia ja sitten jatkettiin suun kautta. Nyt tuntuu, että tauti alkaa helpottaa.

Jännittävät pari viikkoa taas luvassa. Toivotaan pelkkiä hyviä uutisia!