tiistai 20. joulukuuta 2011

Kuumeista joulunodotusta

Ei helpottanut vieläkään. Kuumetta ollut taas pari päivää. Kurkkukipu on vähäisempää, mutta kuume sai taas säikähtämään. Selkää särkee ja leikattua "rintaa" (siis sitä kohtaan missä rinta oli) särkee vähän, mä olen nyt kovasti tuijotellut, että alkaako punottamaan. Toivottavasti ei taas iske ruusutulehdus. Joulu osastolla olisikin aika ikävää. Tänään kävin onkologilla, eiliset tulehdusarvot oli normaalit, mitään selvää infektiota ei löytynyt. Seurataan nyt muutama päivä, jos ei ala helpottaa tai pahenee aloitan antibiootin. Toivottavasti on vaan virusinfektion jälkimaininkeja. Hoitona lepoa, kova väsymys helpottaakin rauhoittumista sohvan kulmaan.

Huomenna taidan suunnata poikien kanssa oman äidin helmoihin lepäämään. Toivottavasti muut jaksaa laittaa joulua. Pojat ainakin odottaa joulua kovasti.

Posti toi joulukorttien lisäksi ajan portin laittoon tammikuulle. Peukut ja varpaat pystyyn, että sen kanssa menee kaikki nyt hyvin.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kurjuutta ja kurkkukipua

Ei meinaa normaali elämä lähteä sitten mitenkään käyntiin. Hengitystieviruksen häirinnyt mua koko syksyn, nytkin ollut viikon kurkkukipeä. Sen myötä väsyttää ihan sairaasti koko ajan, kaiket päivät vois vaan nukkua ja päälle vielä yötkin, jos ei ahdista liikaa.

Mä olen jossain välitilassa. En ole täysin terve, enkä täysin sairas. Ulkomaailma odottaan normaalia toimintakykyä tai sitä odotan itsekin, mutta kovin pitkään ei jaksa pinnistellä.

Sydämen uä:ssä kävin alkuviikosta, se ainakin kestää kaksoismyrkytyksen Herceptin + Tyverb.

Joulumieltä odotellessa.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Herceptin nro 33

Laskennallisesti arvioin, että tänään olisi ollut 33. Herceptin. Tippakanyyli saatiin laitettua toisella yrittämällä. Taas mä mietin sitä porttia, pitäiskö se laitattaa vai ei. Ensi viikolla lääkäri soittelee sydämen uä:n tuloksista niin voin samalla kysellä, että onko se jo varmaa, että Herkku ja Tyverb jatkuu vielä vuoden.

Tyverbin syöminen tökkii nyt erityisen paljon, pahimmillaan on puolissa sormista haavaumia, jotka on tosi kipeitä. Nopeasti oppii kirjoittamaan tietokoneella vaan terveillä sormilla. Rasittavaa on myös, että melkein joka aamupäivä menee öklöttävän olon kanssa. Blääh!

Vaikeaa yrittää palata normaaliin elämään, kun lääkitysten kanssa olo ei ole normaali. Syöpää ei millään saa mielestä. Tietysti tämä ajankohtakin aiheuttaa ahdistusta, kun kohta on diagnoosin 2 vuotispäivä. Ei taida tänäkään vuonna olla kovin kummoista joulufiilistä.