maanantai 28. toukokuuta 2012

Mikä ei tapa...

Vahvistaa vai vituttaa? Omalla kohdalla syöpä, hoitoineen ja jälkivaivoineen ei mua ole ainakaan vahvistanut. Tunnen itseni aiempaa heikommaksi, helposti särkyväksi, epävarmaksi, surullisemmaksi. Ennen syöpää kokemani varmuus tulevaisuudesta on poissa. Tulevaisuus on nyt epävarma ja alati muuttuva. Vielä en ainakaan löydä itsestäni ominaisuuksia, jotka olisi tämän painajaisen aikana vahvistunut, ehkä sitten myöhemmin kun tämä kaikki myllerrys on takana päin ja aikaa kuluu.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Onkologilla käynti

Ruusu alkaa olla hoidettu. Vielä tämän viikon napsin antibioottia suun kautta. Tänään kävin onkologilla. Mietittiin voiko tuolla mun leikkausalueella piileskellä jokin ruusun aiheuttaja, joka on pitänyt tätä mun kuumeilua yllä. Nytkin ruusu lehahti lymfan jälkeen, ihan kuin se olisi siellä muhinut jo jonkin aikaa. Onkologi konsultoi infektiolääkäriä ja samalla miettivät pitäisikö aloittaa lihakseen pistettävän penisilliinit ruusujen estoon. Tämä ruusu oli neljäs vuoden sisään. Toivotaan viisaita mielipiteitä ja ohjeita.
Uutta hormonilääkettä Procrenia jatketaan nyt 3 kk välein pistoksilla. Sitä voidaan käyttää kaksi vuotta, katsotaan mitä sitten keksitään hormonilääkkeeksi, mutta siihen on tosi pitkä aika.

Vointi alkaa olla parempi. Väsyttää tietysti, mutta ainakaan pariin päivään ei ole ollut kuumetta. Katsotaan nyt miten käy, onko kuumeilut ohi. Varovaisen toiveikkaana odotetaan mitä käy.
Taidan mennä vähän nauttimaan aurinkoterapiasta.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kevättä rinnassa?

Positiivista suhtautumista taas kaivattaisiin eteen tulleisiin haasteisiin. Mutta kuinka sitä oikein jaksaa, kun aina ja aina vaan tulee jotain. Tulehdusarvot alkaa olla hyvin laskussa ja huomenna on luultavasti viimeinen antibioottitiputus. Sitten pitäisi taas jatkaa eteen päin. On niin vaikea uskoa, että kyllä nyt tällä kertaa kaikki alkaa mennä paremmin ja pääsen pian töihin ja takaisin normaaliin elämään. Pelottaa elätellä toiveita, jos ne kohta taas murskataan. Tulee sellainen olo, että mä olen vaan liian heikko, kun en jaksaisi kantaa omia murheitani. Elämä on taas raskasta ja epäreilua.
Toivottavasti huomenna aurinko paistaa vähän kirkkaammin tähän risukasaan.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Rinta ruusulla taas

Kuume nousi aiempaa korkeammalle lymfan jälkeen. Leikattu rinnus turposi ja kipeytyi ja nyt mä ramppaan päivittän antibiootti tipassa tk:ssa. Taysin osasto oli täynnä niin siksi tällainen viritys. Voin vaan sanoa, että tk:n pisteet ei tässä ole ainakaan noussut.
Tänään oli jo tulehdusarvo CRP lähtenyt laskuun. Toivottavasti viikonlopun aikana rauhottuu.
Vielä väsyttää niin paljon, ettei jaksa asiasta olla kovin hermostunut tai masentunut. Tästä taas uuteen nousuun!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Soutaa, huopaa

Lähinnä ollut raskassoutuista meno. Hyvinä uutisina kerrottakoon, että fysioterapeutin jumppaohjeilla sain oikean käden liikkeelle, voima vielä puuttuu, mutta hermopinne ainakin osittain laukesi. Tällä viikolla poistettiin portti, haava on ollut jonkun verran kipeä. Eikä pienten lasten kanssa touhuilu oikein sovi toipilaalle, kun aina ne pienet kädet sattuu just siihen kipeeseen kohtaan vaikka kuinka yrittää selittää, että äidillä on nyt tässä kipeä kohta.

Ensi viikolle sain ajan ekg:n vuorokausirekisteröintiin. Osuvasti ei ole niitä tuntemuksia enää ollut yhtä paljon, mutta pitää ohjelmoida rekisteröinti päivälle enemmän liikuntaa niin eiköhän ne saada taas esiin ja nauhalle. Luultavasti kyse on kuitenkin viattomista lisälyönneistä, mutta kun on pitkään on Herceptin niin pitää olla erityisen varovainen.

Kaulasuonen tukos alkaa ilmeisesti aukeamaan, kun ei ole enää ollut kaulalla kipua. Fragminia pistelen puoli vuotta, siitä kärsii vatsanahka ja lompakko. Lääkkeiden vuosimaksukattoon on vielä satasia matkaa.

Kurpitsan taimet kasvaa kohisten, chilin ja tomaatin taimet ovat jääneet kitukasvuisiksi. Kohta voisi jo puutarhaliikkestä käydä ostamassa ulkokukkia. Kukkapenkissä on pari tyhjää kohtaa.