tiistai 29. huhtikuuta 2014

Sytostaattitauko jatkuu!

Vartalon CT kuvissa muutokset ennallaan, ei mitään uusia löydöksiä. Keuhkopussin nesteily oli lisääntynyt, mutta se oli odotettavissa, kun pleuradreenin poistosta on nyt kaksi viikkoa. Aiemmin keuhkopussista otetuista näytteissä oli tulehdussoluja ei syöpäsoluja! Pleurassa on siis edelleen jonkinlainen inflammaatio eli bakteeriton tulehdus. On mahdollista, että syynä on edelleen sytostaattien jälkitila. Hoitona tähän aloitettiin kortisoni, napsin sitä nyt seuraavat kolme viikkoa ja katsotaan sitten tavallinen keuhkokuva, että miltä näyttää.
Melkein päivittäisen pahoinvoinnin syyksi onkologi arveli samaa kuin minäkin eli mahalaukku on edelleen vähän rikki. Vaihdetaan happolääke, toivotaan että alkaa helpottaa.
Tulehdusarvo CRP oli vähän koholla 28, mutta olen huomannutkin, että alimmainen munasarjojenpoistoleikkauksen tähystysreikä on vähän tulehtunut. Sain varalle antibiootit, aloitan jos pahenee tai nousee kuume.
Huomenna sitten entiseen tapaan Herceptin- ja Perjeta-hoidot. Ihanaa vapaata syövästä ainakin heinäkuun loppuun. Hoidot siis pyöriin kolmen viikon välein, mutta seuraava kontrollikuvaus on silloin. Päätän olla tämän välin hyvin voiva ja syövätön!
Tällaista minulle tänään, hyvää ja toivottavasti vain parempaan päin!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kolmekuukautisjännitys

Huomenna on taas tuomion aika. Perjantaina kävin vartalon CT-kuvissa ja huomenna kuulen tulokset. Viime kertaan verrattuna jännittää vähemmän, mutta sellainen perusjännitys tietysti on. Mä niin toivon, että saisin nauttia kesästä ilman sytostaatteja.

Käytiin viime viikonloppuna Ruotsinristeilyllä ja vierailtiin Junibackenissa. Hauska paikka! Ajatuksia herätti satujuna-ajelu, jossa oli lavastettu tapahtumia Astrid Lindgrenin saduista ja kerrottiin pätkiä. Viimeisenä oli Veljeni Leijonamieli. En ole aiemmin tutustunut tähän satuun. Veli ilmestyi kuoltuaan veljelleen lintuna ja he lähtivät yhdessä toiseen maailmaan ja sieltä "pelastautuvat" hyppäämällä yhdessä jyrkänteeltä. Olin juuri äskettäin keskustellut terapeuttini kanssa miten lasten kanssa voi käsitellä kuolemaa ja sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Hän mainitsi, että voi kertoa lapsille, että äiti voisi käydä tervehtimässä lapsia lintuna. Mun lempi joululaulu oli ennen Varpunen jouluaamuna. Haluisinkohan mä olla varpunen. Lisäksi terapeutti suositteli Bambi- ja Leijona kuningas elokuvia, joiden avulla voi lasten kanssa käsitellä kuolemaa. Vielä ei ole aika näille keskuteluille, mutta jonkinlaista taustatyötä täytyy tehdä. Lasten kuolemaan liittyviä kysymyksiä ei voi vain ohittaa väittämällä, että ei kukaan ole nyt kuolemassa vaan on täytynyt selittää, että kaikki kuolee, kun on heidän aika. Toivottavasti näitä keskusteluja voidaan välttää vielä pitkään.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Lehtijuttu

Pari viikkoa sitten kävi Me Naiset-lehdestä toimittaja haastattelemassa ja tällä viikolla juttu ilmestyi lehdessä. He halusivat haastatella levinnyttä syöpää sairastavia ihmisiä ja kuulla ajatuksia siitä miltä tuntuu, kun tietää elämänsä pituuden olevan lyhyempi kuin muilla ikäisillään. Otsikot oli hurjia, mutta juttuun olin tyytyväinen. Kaikkien syöpäpotilaiden "taistelu" ei pääty voittoon ja "terveen papereihin". Hienoa, että tämän vähemmistönkin ääni pääsee välillä kuuluviin. Juttuun osallistui kaksi muutakin rohkeaa ihanaa ihmistä.



maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sairaalasta päivää!

Hetkeen ei ole ollut mitään asiaa, joka on minun kohdalla hyvä asia. Nytkään en joudu kertomaan huonoja uutisia. Sairaalassa olen munasarjojen poiston takia. Tänään aamulla oli leikkaus ja samalla otettiin pleuradreeni pois. Viime viikolla mun keuhkoja kuvattiin pleuranesteen tyhjentämisen jälkeen ja todettiin, että tuo vasen keuhko ei laajene vaikka kaikki nesteet on poissa, joten dreeni on tarpeeton.
Munasarjat poistettiin, jotta varmasti sieltä ei mitään kasvainta kiihdyttävä hormoneja erittyisi. Nyt voin siis lopettaa Procrenin pistämisen ja ainoana hormoni esto lääkkeenä jatkuu Letrozole.
Vointi on nyt hyvä ja kivut on saatu kuriin. Yön vietän osastolla varmuuden vuoksi, kun nuo mun keuhkot on sen verran huonot. Happiviiksien kanssa täällä nökötän. Nälkä olisi, mutta hoitaja lupasi vasta illasta jotain pientä syötävää.

Tämän viikon torstaina ilmestyvässä Me Naiset-lehdessä on juttu levinnyttä rintasyöpää sairastavista, mä olen yksi heistä. :-)  Lue jos uskallat!