maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kuka minä olen?

SYÖPÄPOTILAS, se on iskostunut ja syvään. Tays ja syöpätaudit pitää mua edelleen tiukassa otteessa, ettei vaan todellisuus unohtuisi. Mitä muuta mä olen, äiti ainakin, rakkaat pienet pojat pitää huolen, ettei se unohdu. Vähitellen alan uskoa, että olen riittävän hyvä äiti lapsilleni. Vaimo alan taas vähitellen olemaan, onneksi rakas mieheni on jaksanut myös näissä vastoinkäymisissä. Nainen... ei vielä, rikkinäinen nainen, vajavainen, rikottu, silvottu, ruma. Vahva, sitkeä, ei hyvä taistelija, mutta erinomainen räpiköijä. Ei tästä kunnialla selvitty, mutta selvittiin kuitenkin.
Ammatillinen minä alkaa nostamaan päätään, kun nyt varmistui, että uusi työ alkaa syyskuun alussa.
Vähitellen, hyvin pikkuhiljaa alan löytämään taas itseni, jostain sieltä syövereistä. Syöpä ei enää orjuuta ja alista mua, mä meinaan nousta tästä voittajana. Mä jaksan ja mä pystyn!

12 kommenttia:

  1. Nina kirjoitti.....

    ei pääse tänne kommentoimaan "normisti"..olen jo muutaman viikon taistellu tän ongelman kanssa...

    Mutta asia: Terhi kirjoitti just sen minkä aattelin, tyhjentävästi:) Tsemppiä ja jaksamista moninaisen itsesi kanssa:)

    VastaaPoista
  2. ..niin jäi yltä vielä pois lause, että loistavasti perattu pääkoppa:)
    T:nina

    VastaaPoista
  3. Näin on ! Sitä on täällä kans niin syöpäpotilas että ... Ihanaa, että pääset syyskuussa aloittamaan työt JES JES - ymmärretään sentään hyvän työntekijän päälle !!!
    Mulla oli eilen ahdistunut uni ja unta häiritsevät kivut raajoissa.
    Mutta HEI noustaan voittajina JES !

    VastaaPoista
  4. Hienoo, upeeta ! Sinä olet huippunainen !

    VastaaPoista
  5. Onnea uudesta työpaikasta, olkoon se entistä parempi! Ja malja voittajalle!

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Nyt mä taidan vasta ensimmäistä kertaa uskoa, että tästä voi selvitä tai että ei ainakaan ihan heti kuolla kupsahda.

    VastaaPoista
  7. Ei kannatakaan enää kupsahtaa kaiken kokemasi jälkeen :) ja kiva kun syöveritkin vähitellen madaltuu. Töissä ei sitten ehdi niin paljon näitä miettiä, kunhan nyt jaksat sinne asti, ja toivottavasti aloitus olisi hieman kevennetty!
    Hyvää loman jatkoa ja voi pian paremmin!

    VastaaPoista
  8. Olipas tätä ilo lukea! Onnea uudelle minälle! Mieleeni on jäänyt syöpäyhdistyksen juliste, jossa nuori nainen sanoo, että hiukset kasvavat takaisin, vahvempina -niin minäkin. Näin se on, vähitellen ja pikku hiljaa. Onnea uudelle työlle, mahtavaa!
    Kesäiloa!

    VastaaPoista
  9. <3 selviytyjä!!! hienoa että pääset pian takaisin työelämään. Mä olin kotiäitinä 4,5 vuotta.. töihin piti mennä tänä kesänä.. mutta nyt se ois sit syksyllä, toivottavasti. On ihana odottaa uuden sivun aukeamista- hoitojen loppumisen ja työelämän alkamisen merkeissä!! :)

    VastaaPoista
  10. Sinä olet ennen kaikkea vahva nainen, rakastava äiti ja rakastettava vaimo. Eikös niin. :)

    Paluuta entiseen ei ole, mutta tulevaisuus on edessä. Eipä tästä taudista koskaan eroon henkisesti pääse, mutta sen kanssa oppii elämään ja ajan myötä arvet haalistuvat, vaikka eivät katoakaan.

    Onnittelut uuden työn johdosta!

    T. Päivi

    VastaaPoista