torstai 11. elokuuta 2011

Yksi askel eteen kaksi taakse

Miten voi olla taas näin vaikeaa. Vähän jaksaa puuhailla jo jotain normaalia, mutta sitten taas matalapaine iskee. Välillä epäilee jo, että tuleeko tästä enää koskaan normaaliksi. Ei taida olla mitään yleismallin opasta, että miten syövän jälkeen eletään ja miten tämän epävarmuuden kanssa voi elää.

Välillä pääsee jo vähän irti syöpäläisen elämästä, mutta 3 viikon välein jatkuvat Herceptinit ja joka päivä otettava Tyverb pitää mielessä missä mennään. Tyverbistä on tullut jonkin verran pahoinvointia, otin vähän aikaa Primperania, mutta siitä taas tuli jotenkin kummallinen ahdistava olo aamupäiväksi. Nyt yritän taas pärjätä ilman pahoinvointilääkkeitä. No ei tällänen taida olla oikein normaalin perheen äidin elämää. Jotenkin pitäisi osata jättää ahdistavat ja pelottavat asiat ajatuksissa taustalle ja keskittyä kaikkeen hyvään elämässä, kuten lapsiin, kesään (kyllä vielä on kesä!), puutarhaan.

Lauantaina olen menossa Roosanauha kävelyyn Helsinkiin ja jään sinne miehen kanssa hotelliin yöksi. On varmasti mukavaa vähän vaihtaa maisemaa. Toivotaan hyvää keliä lauantaille.

5 kommenttia:

  1. Hyvää keliä ja mieltä viikonlopulle! Tosi hiano pipa! Syksy ei pääse yllättämään sua :)

    VastaaPoista
  2. Sinulla on tuottelias "virkkaushuone", talvi senkun tulkoon.

    Olisinpa lukenut tämän tekstisi ennen kävelyä :( Kiitos lahjasta!:) Kiitos kävely- tapahtuma- ja lounasseurasta! Kiva että olet.

    Toiveesi, ja toiveemme, toteutui kelin suhteen yli odotusten, mutta jätetään se aurinko nyt vielä mainitsematta - varmuuden vuoksi. ;)

    Voi pian paremmin.! Jospa se työhön palaaminen lopettaisi taaksepäin askeltamisen.

    VastaaPoista
  3. Rk, kiitos sullekin kävelyseurasta! Mukavas oli taas nähdä, myös Tiinaa ja Jaanaa!

    VastaaPoista
  4. Kävelysää oli ainakin hieno, toivottavasti oli myös muuten onnistunut viikonloppureissu.

    VastaaPoista
  5. Niin, minulla ainakin suurin valaistuminen terapiassa oli, että tämä on minun syöpäni ja minulla saa olla oma tapani sitä käsitellä. Itse sorruin jossain vaiheessa ajattelemaan, että on joku tapa, jolla asia pitää käsitellä, mutta se on ihan jokaisella omansa.

    Voimia syksyyn ja tuo pipakin on ihan mielettömän hieno!

    T. Päivi

    VastaaPoista