Toiveet paremmasta tulevaisuudesta on romuttunut moneen kertaan, enää ei ole mitään etappia mitä odottaa, että sen jälkeen olo ja elämä helpottuu. Tämän kuumeilun ja kipeänä olon jälkeen tulee varmasti jotain uutta vaivaa ja paraneminen on niin hidasta, että sen tuskin itse huomaa. Täytyy oikein miettiä, että tosiaan vuosi sitten tai viime kesänä olin huonommassa kunnossa. Jotain edistystä siis tapahtuu, mutta tuskaisan hidasta.
Tähän asti hyvät hetket on ollut ohimeneviä ja lyhyitä. Entiseen ei ole paluuta, mutta parempaa toivoisin. Tänään aamupäivästä ruokaa tehdessä huomasin, että tänäänhän on hyvä päivä. Ihania hetkiä perheen kesken. Huomisesta ei vielä tiedä, hyvä vai huono päivä.
Perheen parissa on koettu niitä ihania hetkiä täälläkin. Onneksi on perhe ja onneksi on niitä hyviä hetkiä, vaikka vain ohikiitäviä ja lyhyitäkin.
VastaaPoistaSelailin tuossa juuri puhelimen valokuvia.. niitä on kertynyt sinne reilun parin vuoden ajalta, monenmoisista tilanteista, leikkausvalmisteluista sytohuoneeseen. Miten sitä onkin tullut ottaneeksi tuollaisia kuvia. Kuitenkin omanlaista terapiaa niiden katsominen on, taas muisti olla ihan tyytyväinen tästä hetkestä.
Lisää hyviä hetkiä ja huomisia sinulle!
(taisi tämä huominen jo alkaa, päivärytmi on saatu suloisesti sekaisin joululoman aikana:)
Kiitää ohi ne muutamat hyvät hetket niin nopeasti ettei ehdi napata kiinni. Jospa ne vielä pysähtyisivät joskus, ja asettuisivat taloksi. Sitä odotellessa - parempaa tätä vuotta!
VastaaPoistaToivottavasti ne hyvät hetket alkaisivat päästä enemmistöön. Halauksia.
VastaaPoistaTäsmälleen tuttu tunne, ja myös tuo etapin tarve, toive paremmasta, ja se etappi on yleensä lääkäri- tai sairaala-aika...
VastaaPoistaAseta uusi etappi ! Parin kk päästä on jo valoisaa ja arskakin näyttää naamaansa. Tai voi varata pienen matkan ja ruveta laskemaan päiviä. Vakuutan, että päivä paistaa risukasoihinkin : ) (vaikka ei me mitään risukasoja olla....)