Jaksan uskoa parempaan!

Jos etukäteen olisi tietänyt minkälainen taival syöpädiagnoosin jälkeen on käytävä läpi olisin varmasti musertunut vastoinkäymisten alle. Mutta yksi ongelma kerrallaan, parempaan tulevaan toivoen on vaan jaksanut sinnitellä eteenpäin.

Vähän olen yrittänyt lueskella, tästä vena jugulariksen trombista eli kaulalaskimotukoksesta. Aika vähän tietoa löytyy eli aika harvinainen laskimoportin komplikaatio, mutta onneksi se huomattiin "ajoissa" eikä esimerkiksi siinä vaiheessa, kun hyytymä klöntti on keuhkoissa tai päässä. Toisaalta mä olen helpottunut, että sentään jotain löytyi, eikä se jotain ole syöpä. Tämä tukos voi siis osaltaan olla syy mun kuumeiluun ja huonovointisuuteen.
Uutena ongelmana eilen huomasin, että oikea eli tukospuolen käsi ei nouse kunnolla ylös. Itse arvelen, että olkapään alueella on niin paljon turvotusta, että jänteet on pinteessä, kun kädessä ei juurikaan ole kipua, hartia on ollut jonkin verran kipeänä.

Viikonloppu on muuten mennyt ihan mukavasti. Poikien kanssa on leikitty puistossa ja pyöräilty. Puutarhatöihin en nyt kykene muuten kuin vähän siemeniä istuttelin. Toivottavasti kunto kohenee sitä myötä, kun lumet sulaa. Hollannin matkalla kerkesin suunnitella kaikenlaista puutarhaan.
Lämpöä, aurinkoa ja parempaa terveyttä toivoen uuteen viikkoon.