sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kevättä rinnassa?

Positiivista suhtautumista taas kaivattaisiin eteen tulleisiin haasteisiin. Mutta kuinka sitä oikein jaksaa, kun aina ja aina vaan tulee jotain. Tulehdusarvot alkaa olla hyvin laskussa ja huomenna on luultavasti viimeinen antibioottitiputus. Sitten pitäisi taas jatkaa eteen päin. On niin vaikea uskoa, että kyllä nyt tällä kertaa kaikki alkaa mennä paremmin ja pääsen pian töihin ja takaisin normaaliin elämään. Pelottaa elätellä toiveita, jos ne kohta taas murskataan. Tulee sellainen olo, että mä olen vaan liian heikko, kun en jaksaisi kantaa omia murheitani. Elämä on taas raskasta ja epäreilua.
Toivottavasti huomenna aurinko paistaa vähän kirkkaammin tähän risukasaan.

5 kommenttia:

  1. Tiedät kyllä mitä suosittelisin - ihan aikuisten oikeasti :) (Ja sitä samaa itselllenikin ;) Mutta päivä kerrallaan, tai tunti, tai . . .

    VastaaPoista
  2. P.s. Keräsin tänään ekat kielot!

    VastaaPoista
  3. Minulla on blogi osoitteessa http://www.esirukouksia.blogspot.com joka nimestä päätellen sivuaa paljon hengellisiä asioita. Hengellisten asioiden lisäksi siinä on paljon asiaa myös yhteiskunnasta, politiikasta, lastenhoidosta ja erilaisista sairauksista. Ja tuon siinä esiin myös haaveitani ja unelmiani. Kannattaa tutustua blogiin, jos koet olevasi siitä kiinnostunut. Linkkilistassa siinä on linkkejä myös muihin blogeihin ja osittain blogini on myös minun tekemä tietokanta minun lääkärilleni siitä, miten voisi minun tyyppisiä potilaita hoitaa ja miten huomioida vamma ja toimintarajoite. Tervetuloa tutustumaan blogiin!

    VastaaPoista
  4. Sitä kirkkaampaa paistetta ja sileämpää tietä toivon sinne nytheti ♥

    VastaaPoista
  5. Toivon ja uskon, että kyllä paistaa. Sinua testataan nyt kyllä ihan kohtuuttoman kovasti, mutta älä menetä toivoasi. Minua ovat auttaneet sytostaattimeritautimyrskyjeni keskellä runot, tämä esimerkiksi:

    "Valoa kohti
    valoon.
    Mutta ensin pimeän läpi.
    Ensin etsittävä
    pimeälle nimeä,
    ensin etsittävä
    pimeästä ovi
    itsensä kokoinen,
    mentävä läpi
    pimeän puhki.
    Yksin. Yksin,
    itseään kysyen
    pelkonsa nimeä kysyen.
    Mentävä
    pimeän taakse
    kohti
    läpi.

    Ja katso: valkenee!
    ja katso:
    eräänä päivänä
    kaikki valoa."

    - Maaria Leinonen

    VastaaPoista