Kesä viimeinkin

Väliaikatiedoitus: aiemmasta poiketen, mulla menee edelleenkin hyvin. Tämän kevään ja alkukesän parhaita saavutuksia ovat -14 kg painon pudotus ja 40 km pyörälenkki. Molemmat saavutuksen tuntui vielä alkuvuodesta täysin mahdottomilta. Varsinkin, kun aloitin vuoden makaamalla Radiuksen osastolla i.v. antibiootteilla CRP 200, oli oikein kunnon tiputus kuuri heti alkuun. Niin kuin joskus aiemminkin olen sanonut "pohjalta se pienikin (tai suuri) ponnistaa". Näiden saavutusteni eteen on tosissaan saanut tehdä töitä. Alkuun lenkille lähtö oli vaikeaa, oli vaan pakko, jotta edes joskus saisi itsensä kuntoon. Lenkkien jälkeen olin niin lopen uupunut, että monesti ilta meni nukkuessa, kun keho ei ollut tottunut rasitukseen ja vaati vastapainoksi paljon lepoa. Nyt on ihanaa ponkaista lenkille ja mä jopa nautin siitä. On niin ihanaa huomata miten oma keho alkaa taas toimia ja siihen voi luottaa, että se jaksaa esim. polkea 40 km. Tänään lenkillä tein muutaman juoksu spurtin ja oli aivan mahtavaa kun jalat vaan vei eteen päin.

Mä aina välillä mietin, että onko tämä syöpä tuonnut mitään hyvää mun elämään, mutta ei. En keksi mitään hyvää. Ihaniin ihmisiin olen tutustunut, mutta muuta positiivista en millään pysty keksimään. Eikä nuo ihanat ihmisetkään millään pysty tasoittamaan sitä kärsimystä mitä minä ja läheiseni olemme joutuneet kärsimään. Elämä ei ole sen ihanampaa tai ruusuisempaa kuin ennenkään. Sen sijaan olen joutunut tyytymään monissa asioissa ehkä hieman huonompaan kuin ennen. Terveyteni ja kunto on huonompi kuin ennen, onneksi kuitenkin paranemaan päin, mutta jotkin vaivat ovat tulleet jäädäkseen. Nivelet ja alaselkä on jäykät ja kipeät varsinkin aamuisin, siihen syypäänä on hormonilääkitys. Vasen käsi on turvoksissa ja kipuilee välillä, hartia on jumissa syynä kaikkeen tähän on leikattu rinta ja kainalo. Mieli on järkkynyt pahasti ja koen edelleen olevani heikko ja helposti särkyvä. Vähitellen siitäkin olen toipumassa ja löytämässä sisäistä voimaani takaisin. Perusturvallisuus on saanut pahan kolhaisun. Nyt kun kuulen ambulanssin menevän jossain mietin usein, että ovatko läheiseni kunnossa. Kamalaa on se tieto, että myös pahat asiat voi sattua minullekin.

Nyt lähikuukausien suunnitelma on nauttia kesästä kevyesti perheen kanssa. Tehdä kaikkea sitä mitä on viimeisen kolmen kesän aikana jäänyt tekemättä. Ja iloita siitä, että tämä tulee olemaan viimeinen proteesi kesä! Syksyllä sitten luvassa syöpäkontrolli ja rekonstruktioleikkaus.
Hyvää kesää kaikille, myös minulle! :D

Tässä vielä visuaaliset maistiaiset vanhemman poikani synttärikakusta.