Lomakuu meni

Heinäkuu oli oikea lomakuu. Tuntui kuin olisi itsekin ollut kesälomalla, kun mies ja pojatkin lomaili. Vietettiin mukavia hetkiä mökillä. Mä kävin vaikka kuinka montaa kertaa uimassa, kun viime kesänä uimiset jäi väliin.

Syöpäily ja Tayskin on jäänyt taka-alalle. En edes muista koska on ollut näin pitkä tauko, etten ole Taysissa käynyt. Tähän ei nyt lasketa puhelin yhteyttä, jonka jouduin ottamaan pienen ruusun takia, mutta onneksi sekin korjaantui antibiootilla ja olo oli kuurin ajan hyvä. Nyt vaan uudestaan kerääntyy nestettä ja vähän lämpöä nostaa. Voihan vihannes, sanon minä. No maanantaina pitää taas ottaa yhteys Taysiin, voi olla ettei vielä päästä kolmen viikon erossa oloon Taysin ympyröistä, mutta onneksi ainakin mieli on ollut aiempaa kauempana syöpäasioista. Pieni kiivastuminen tuossa äskettäin kyllä oli liittyen syöpähoitojen aikaiseen avun saantiin. Kimpaannuin ihan niin suuresti, että tulokset on luettavissa muutaman lehden mielipidepalstoilta.

Jotankin mätää

Ettei vaan en ruusut alkais kukkia kesälläkin. Turvotus ja kipu jatkuu arpialueella, mutta kuumetta ei ole ollut. Mä olen kyllä ihan rättipoikkiväsynyt eli jotain mätää tässä on. No meinasin huomiseen vielä sinnitellä ja soittaa sitten hoitajalle, että kateltaisko CRP:tä. Terkkulaan en lähde paitsi, jos nousee kuume. 14 tunnin yöunet takana jospa siirtyisin sohvalle lepäilemään.

Harmittaa, että menee taas päiviä pilalle sairastaessa. Toivottavasti tämä on vaan joku pikku juttu ja paranee nopeasti.

Onkkiksella taasen

Torstaina oli Herceptin hoidon yhteydessä lääkäri ja kaikki näytti hyvältä. Maksa-arvot oli pysynyt kohillaan, sokerit ja kilpirauhasarvot ei ollut pahastunut kovasta lääkityksestä, hemoglobiini oli entiseen tapaan hieman alakanttinen, jos sitä taas napsisi purkillisen rautaa. Sydän oli viikko sitten tarkastettu ja pumppausvoima on entisellään. Pienet kipeät muhkurat oli lääkärin mielestä rasvanekroosipatteja eli ei niidenkään suhteen mitään huolestuttavaa. Vähän oli taas nestettä kertynyt leikkausalueen onteloon. Rinnan rekonstruktiosta kysyin ja minunkin kohdalla pätee 2 vuotta leikkauksesta. Lääkäri lupaili, että jo vuosikontrollin tienoilla aloittaisi laittamaan lähetettä, jos haluan. Kääks, vuosikontrolli on siis marraskuussa, tuleepas se nopeasti. Herkku-hoito sujui hyvin ja sain kehuja, kun olin niin iloisella tuulella. Olo on ollutkin kepeä ja kesäinen. Mökkeily teki hyvää, varsinkin kun passaattiin niin hyvin ja hoidettiin lapset.

Tänään arpialue on vähän enemmän turvoksissa ja vähän kipeä, toivottavasti vaan turvotusta eikä tulehdus uusiudu. Taidan ottaa Buranan ja mennä nukkumaan, eiköhän se yön aikana selviä mistä on kysymys.

Kuka minä olen?

SYÖPÄPOTILAS, se on iskostunut ja syvään. Tays ja syöpätaudit pitää mua edelleen tiukassa otteessa, ettei vaan todellisuus unohtuisi. Mitä muuta mä olen, äiti ainakin, rakkaat pienet pojat pitää huolen, ettei se unohdu. Vähitellen alan uskoa, että olen riittävän hyvä äiti lapsilleni. Vaimo alan taas vähitellen olemaan, onneksi rakas mieheni on jaksanut myös näissä vastoinkäymisissä. Nainen... ei vielä, rikkinäinen nainen, vajavainen, rikottu, silvottu, ruma. Vahva, sitkeä, ei hyvä taistelija, mutta erinomainen räpiköijä. Ei tästä kunnialla selvitty, mutta selvittiin kuitenkin.
Ammatillinen minä alkaa nostamaan päätään, kun nyt varmistui, että uusi työ alkaa syyskuun alussa.
Vähitellen, hyvin pikkuhiljaa alan löytämään taas itseni, jostain sieltä syövereistä. Syöpä ei enää orjuuta ja alista mua, mä meinaan nousta tästä voittajana. Mä jaksan ja mä pystyn!

Aina väsy ja koko ajan nälkä

Vai miten se meni. Maksasolut on sentäs sen verran toipuneet, että Tyverbin aloitin tänään uudestaan. Ensi viikolla vielä tarkistetaan selvisikö maksasolut juhannuksesta. ;)

Muuten taitaa olla entinen meininki eli västyttää ja väsyttää eikä saa mitään tehtyä. No nyt viikon verran superlepäystä, kun lapset lähti mummolaan niin sitten toivottavasti jaksaa puuhailla lasten kanssa, kun ollaan koko perhe kesälomalla.

Nyt on pitkästä aikaa ollut sellainen silvottu raapukka olo. Välilä suunnittelen, että nytpä teen jotain kivaa, mutta lopulta en jaksakaan. Taysissa juokseminen vähän helpottaa, kun lymfaterapia loppui, jihuu ihan 1,5 viikon Tays-vapaa. Sitten piti säätää verikokeiden kanssa, että pääsen mökkeilemään ennen seuraavaa Herceptin-hoitoa, kun viikon vanhat verikokeet ei kelpaa. Onneksi hoitajat sai asiat järjestykseen ja saan elää välillä normaalia elämääkin.

Nyt sovitaan, että tänään on hyvä päivä. Juhannuskukkia kävin jo poimimassa. Ei onneksi tarvinnut metsästää 9 eri sorttia, kun tuo mies on jo naitu ja hyväksi havaittu ;) Enkä meinaa lähteä kaurapeltoon ilkosillani juoksemaan pelästyy vielä kaikki metsäneläimetkin.

Hauskaa juhannusta kaikille!

Tsemii tsemii maksasoluseni

Maksa-arvot oli edelleen liian koholla ja Tyverb tauko jatkuu. Onneksi juhannus on tulossa niin voi vähän treenata maksasoluja. ;) Vitsi! No saatan jonkun kuohuvan juoman nauttia, mutta lapsellista juhannusta vietetään niin rauhallisesti otetaan.

Lymfaterapiaa jatketaan vielä pari kertaa, että saadaan selän ja kyljen nesteet liikkeelle, käsi on jo tosi hyvä.

Paistelen tässä keksejä 3-vuotissynttäreille, mun isompi poika on jo niin "iso". Tasan 3 vuotta sitten oli jo aika kipakat hetket meneillään, synttäreitä juhlitaan kuitenkin vasta huomenna, heh heh!

Hyvää viikonloppua!

Puuhailuja

Puuhailupäivän tuloksia. Kuva kortista on valitettavasti huono, mutta kortti on jo onnellisella synttärisankarilla. Hame on tehty farkuista.

Ihanaa, kun on nukkunut hyvin, jaksanut puuhailla ja shoppailla. Poikia on vähän ikävä, kun ne on mummolassa hoidossa, mutta pitää nyt nauttia vapaudesta.

Tautiuutisia on sen verran, että maksa-arvot oli kohonnut liikaa ja Tyverb jouduttiin jättämään tauolle 2 viikoksi, sitten uudet labrat. Mitähän tästä sitten ajattelis... ihan kiva, että ei ole joka päivä pahoinvointia ja halkeilleet sormenpäät saa hetken aikaa parantua, mutta kaikkensa sitä haluaisi tehdä, että pahapaskiainen pysyisi poissa.
Lymfaterapia sujuu hyvin, enää pari kertaa jäljellä. Kädessä ei juurikaan ole enää turvotusta, kainaloon ja hartiaan vielä pakkautuu.