Joulukuussa 2009 kaikki piti olla hyvin. Toisen poikamme raskaus oli jo viimeisellä kolmanneksella, olin jaksanut olla töissä selkävaivoista huolimatta. Huomasin sitten kuitenkin, että vasemmassa rinnassani oli epämääräinen pahkura/kovettuma, jota särki, tuntui samalta kuin rintatulehdus, jälkeen päin kun mietin, jo sitä ennen oli vasenta kainaloa ajoittain särkenyt. Pari viikkoa itsekseni mietin tilannetta ja uskottelin itselleni, että tilanne on ihan normaali, raskauden aikana kun rinnat on aina välillä kipeät. Rinnan kipu kuitenkin häiritsi yölläkin ja tuntui jotenkin pahalta, niin lähdin asiaa selvittämään. Ei siis ole normaalia, että ennen synnytystä on rintatulehdus, eikä kaikki oireet täsmännytkään. Sain nopeasti lähetteen rinnan uä:tä varten, kun mammografia ei raskauden takia tullut kyseeseen. Vielä edellisenä iltana tunnustelin rintaa ja mietin, että ihan turha reissu, kun eihän siinä oikeen mitään tunnukaan.
17.12.2009 pääsin siis tutkimuksiin. Ensin rintaa katsotiin ultraäänellä sitten lääkäri pyysi mammografiankin, vaikka olin siis viikolla 30 raskaana. Sitten otettiin paksuneulanäyte rinnan muutoksesta, se sattui ihan mielettömästi, koko rinta tuntui olevan tulessa. Lisäksi otettiin ohutneulanäyte kainalon imusolmukkeesta. Sen jälkeen sain mennä pukeutumaan, mutta röntgenlääkäri halusi vielä nähdä minut ja silloin kuulin ne kauheat sanat "kyllä se on syöpää". Tähän en ollut yhtään varautunut, olin lähtenyt tutkimuksiin vain varmuuden vuoksi, en ollut osannut pelätä syöpää, vitsillä olin miehellekin heittänyt, että "voihan se olla syöpääkin". Eihän minulla voi olla syöpää, olin 29-vuotias, aina ollut terve, raskaana, suvussa ei ole rintasyöpää, tämä ei voinut olla totta! Mutta oli.
Huh huh, nyt vasta ehdin lukemaan blogiasi alusta kunnolla. Ihmettelinkin kun en ole aiemmin blogiisi törmännyt. Kuullostaa aivan kamalalta tavalta kuulla syövästä. Itse olin aivan varma jo mennessäni lääkäriin.
VastaaPoista