maanantai 30. tammikuuta 2012

Jälkisäikähdys

Kävin tänään taas onkologilla, tällä kertaa vaan hakemassa saikkua. Sisätaudeille aika on vasta 2 vkon päästä. Siinä samalla taas mietittiin tätä mun kuumetta. Ohimennen olin aiemmin maininnut päänsärystä niin nyt se onkologi mietti, että pitäiskö mun pää kuvata.  Sieltähän ei vielä syöpää olla etittykään. Päädyttiin kuitenkin siihen, että se olisi vähän liiottelua, koska päänsärkyäkään ei enää ole. Sitten se onkkis kertoi vielä, että ne oli harkinnut jopa PET-CT-tutkimusta, mutta luopuneet ajatuksesta, koska mulla saattaa olla tulehduksia, jotka sotkeentuu syövän kanssa PET.issä. Näistä suunnitelmista kuultuani mä vasta ekaa kertaa tosissani pelästyin, että ne tosiaan etsi musta syöpää tai ainakin etäpesäkkeitä. Mä olen koko ajan ajatellut, että tämä on joku erityisen pitkittynyt virusinfektio ja jättänyt syövän pelkäämisen ihan taka-alalle. Hyvä se on välillä olla vähän pihalla niin ei ihan kaikkea tule pelättyä turhaan.

Nyt kuitenkin päädyttiin siihen, että syöpää ei löydy ja kuumeilun syyn selvittäminen siirtyy sisätautilääkäreille. Pieni hoitokokeilu aloitettiin eli mä napsin kortisonia pari viikkoa, katsotaan alkaako olo paranemaan. Mä ainakin toivon nyt sitä kortisonin aiheuttamaan virkistymistä, kun sitä en sytostaattien mennessä huomannut, kun vasta vaikuttajana oli öisin ruokaileva pieni vauva. Kävin ostamassa vähän uusia lankoja niin voin kortisonihöyryissäni neuloa minkä kerkeän.

10 kommenttia:

  1. Odottelen kuvia kauniisti asetelluista neulomuksista :)

    VastaaPoista
  2. Täytyy yrittää kuvailla. Tuotoksia on tullut valmiiksi, mutta kuvia en ole saanut otettua. Laitan esille kun saan aikaseksi.

    VastaaPoista
  3. Multa kuvattiin pää silloin heti syöpädiagnoosin tultua kolmoishermosäryn vuoksi. Kuvaus oli oikein helppo, joten sitä ei kannata pelätä jos sitä tarjotaan otettavaksi.
    Toivottavasti tuo kurja kuumeilusi loppuu ja pääset nauttimaan alkavasta keväästä ilman kalvavia epäilyjä.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Minä kuumeilin vuoden (37,5-38,5 astetta) sairaalainfektion sairastettuani. Mitään syytä ei sitkeistä etsinnöistä huolimatta löytynyt ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että pitkän sairastelun ja vahvojen lääkitysten jälkeen aivojen termostaatti vain oli "jäänyt väärään asentoon". Tämä ei itse asiassa edes ole ihan harvinaistakaan...

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä ja jaksuja edelleen. Hitsi kun tuo kestää ja kestää. Jospa se olisi kuin edellä oleva kirjoittaja sanoo, ja termostaatti vääntyy oikeaan asentoon heti kun ilmat tästä vähän lämpenevät ja arska rupeaa näyttämään naamaansa, eiks niin !

    VastaaPoista
  6. Kyllä kaikki viattomat syyt kuumeelle kelpais, kunhan ei olis syöpää. Ainakin olsi mukava päästä normaali kuntoon, että voisi taas käydä töissä ja jatkaa elämää ilman turhia huolia.

    VastaaPoista
  7. Kun kerran keksitään, sitä aina epäillään... Kortisoni on kyllä ihme tavaraa, mun viime keväinen yskä katosi lopulta sillä, vaika syy jäikin selviämättä. Onko ollut apuja?

    VastaaPoista
  8. Peukkua syyn löytymiselle, ja termostaatin hakeutumiselle oikealla kohdalle.

    Minä kyllä kannustaisin kuvauttamaan pään. Kuitenkin. Eikä ole tarkoitus maalailla piruja seinille.
    Minä en varmaan osaisi olla, jos joka kolkkaa ei oltaisi tsekattu loppuun asti.

    Niitä kuvia tuotoksistasi odotellessa!

    VastaaPoista
  9. Kitsune, ei se kortisoni tainnut mun kuumetta viedä. Tänään alkoi onneksi annoksen puolitus, olo on ollut välillä vähän hankala. Varsinkin sydäntä tykyttää ja nukkuminen on alkanut olla vaikeeta vaikka väsyttäis.

    Vintti, perjantaina mulla on onkologille aika. Aattelin, että jos se vähänkin vihjaa, että päätä tai mitä muuta vaan kannattaisi kuvata niin mun puolesta kuvataan. Mukavampi se niin on, ei jää epäilyttämään.

    VastaaPoista
  10. Voithan sä itsekin siitä pään kuvauksesta vihjata.. Toivotaan kuitenkin jotain pienempää pahaa ♥

    Tsempit!

    VastaaPoista