tiistai 13. maaliskuuta 2012

Vaikeeta ja hankalaa

Elämää tuntuu olevan raskasta ja hankalaa. Mikään ei oikein suju. Ennen, siis siinä entisessä elämässä ennen syöpää, asiat tuntui aina järjestyvän. Nyt mä olen odottanut asioiden järjestymistä vaikka kuinka pitkään. Syövästä ja hoidoista pitäisi olla jo toipunut, mutta aina tulee eteen uusia terveysongelmia. Tämä nyt 3 kuukautta kestävä kuumeilu taitaa olla erityisen mystinen ongelma. Helpompaa olisi sietää tätä huonoa vointia, jos olisi toivetta, että tämä loppuu joskus. Mutta kun mitään syytä ei ole selvinnyt niin myöskään mitään hoitoa tai helpotusta ei ole luvassa. Helpottavaa on tietysti ollut, että mitään viitettä syövän uusimisesta tai uudesta syövästä ei ole. Tänään vielä pötköttelin pään magneettikuvissa ja ensi viikolla on luuydintutkimukset, poissuljetaan syövät niissä. Mutta mitäs sitten? Pitääkö mun vaan tyytyä siihen, että parempaa ei ole luvassa? Eräs hoitaja kysyi multa, että millaisena mä näen ensi joulun? Se kai ajatteli, että parempana, mutta mä en osaa edes suunnitella tai ajatella niin kauas. Vajaassa vuodessa voi tapahtua mitä vain, enkä mä oikein luota tulevaisuuteen, että se toisi mukaan pelkästää terveyttä ja hyvää. Pitkään mä odottelin parempaa, sitten kun sytostaatit loppuu, sitten kun leikkauksesta on toipunut, sitten kun sädehoito on ohi, sitten kun... Nyt mä olen jo oppinut, että ihan turha suunnitella mitään, että sitten vähän myöhemmin on parempi, ei välttämättä ole. Mut on pakotettu elämään hetkessä.

8 kommenttia:

  1. Tuntuu, että yhdelle ihmiselle on annettu liikaa p.tä niskaan liian pitkän aikaa. Kyllä sitä pettynyt on , kun odottaa hoitojen jälkeen sitä normaalia elämää ja parempaa oloa. Vaikka se kuto ei ihan entiselleen tulisikaan, silti siedettävä, toiminallinen olo olisi varmasti tervetullut. Tuo jatkuva kuumeilu on ihan mystinen juttu, kun sille ei läydy mitään selitystä. Toivottavasti ei lisätutkimuksissa mitään isoon ässään viittavaa. Toivottavasti löydät jostain voimia ja kuitenkin sitä toivoa paremmasta.

    VastaaPoista
  2. Mites kuumetta alentava lääke, sitten kun kaikki tutkimukset on tehty? Syyn toki toivoisi löytyvän ensin, mutta jos mitään selittävää ei löydy. Entä osa-aikatyö? Päätohtori? Pyöräilyä tulppaanimaassa? No, varmaan olet itsekin kaikki vaihtoehdot punninnut. On sinulla ainakin kaksi + monta muuta hyvää syytä yrittää räpeltää. :)

    VastaaPoista
  3. Mähän teen jo 4 päiväistä viikkoa, jos siis työmaalle asti pääsisin. Päätohtori+hoitaja on sitä mieltä, että en ole masentunut ja sitä mieltä olen itsekin. Masennuslääkkeen vähentäminen on vaan parantanut vointia siis henkistä. Buranaa olen pari viikkoa syönyt käden + nivusen särkyyn, eikä juurikaan vaikuta kuumeeseen. Tulppaaniterapiaa täytyy harkita, jos tässä ei lähiaikoina ole työkunnossa.

    Kyllä tässä taas räpelletään eteenpäin, onneksi huonojen päivien lisäksi välillä on myös hyviä päiviä ja jaksan niistä nauttia.

    VastaaPoista
  4. Kuinka korkealla kuume on? Onko kyse enemmän lämpöilystä? Mitäs jos lämpöily on vaihdevuosioiretta. Olenko ymmärtänyt oikein,että munasarjojen toiminta on hoitojen myötä loppunut. Kovasti tuo jaksamattomuus ym muistuttaa näin luonnollisesti tulleita vaihdevuosioireita. Hormonaalista hoitoahaan ei siihen voi rintasyöpäpotilaalle antaa, mutta olisiko muuta mitä siihen voisi kokeilla. Jos voisi ajatella, että se olisi siitä johtuvaa

    VastaaPoista
  5. Myös se kilpirauhanen on eräänlainen termostaatti ja jos niillä tyroksiineilla päästään joskus hyvään annokseen, voisi sekin auttaa lämpöilyyn - mutta ei ehkä ihan kuumeiluun..? Joka tapauksessa kilpparivaivat on hormonaalisia ja niitä usein pidetäänkin vaihdevuosioireina - jopa vielä ihan täydessä "lisääntymisiskussa" olevilla naisilla :P

    VastaaPoista
  6. Ei taida olla vaihdevuosistakaan kyse, Tamofenit on käytössä ja sen aiheuttamat hikoilut on jo aikoja sitten tasottunut. Kilpirauhanen on mulla tuhottu sädehoidolla ja Tyverbillä. Eikä sekään oikeen sovi aiheuttamaan kuumetta. Täytyy kyllä myöntää, että pahimmat vilutukset on vähentynyt Thyroxinin aloituksen jälkeen. Lämpöä/kuumetta nousee kuitenkin joka ilta ad 38 astetta.

    VastaaPoista
  7. no voi jurppi sentään
    mä vielä luin väärin tuon vilutukset - ymmärtäähän sen miten ....
    mutta merkillistä on toi kuumeilu, ite olet viisaampi näissä asioissa, mutta heitänpä kuitenkin rohkeesti, onko senkka otettu ?
    Meinaan, ettei mitään tulehdusta missään ?
    Okay luovutan, en noista mitään tiedä.
    Ade - pidän peukkuja, että toi kuumeilu loppuu tykkänään, eihän elimistö voi tykätä tollasesta ollenkaan. Saatko edes nukuttua yöt ?
    VOIMAHALI turgussest
    pirtsikka

    VastaaPoista
  8. Toi on tosiaan kuumetta eikä mitään lämpöilyä, joten toivottavasti selviää jo pian - ja parhain päin! Varmasti kyllä vaivaa ja väsyttää :(

    Voimia ja valoa ♥

    VastaaPoista