Syöpä on mörkö. Se on pelottava, pimeä ja kylmä. Syöpä hoitojen jälkeen ihminen on kuin jäätynyt karu maa missä mikään hyvä ei kasva. Pilalla ja kuihtunut. Minun mörköni vei mennessään ilon ja toivon. Vaikka mörkö on poissa jäljet siitä on edelleen olemassa. Olen jäässä ja jumissa, kuin routainen maa. Pitäisi keksiä mikä on minun sydämenmuotoinen näkinkenkä millä lepytän mörön.
Terveisiä roudan alta. Syövän tuomassa ilottomuudessa kirjoituksessi lohdutti; ehkäpä tämä synkkyys kuuluu parantumisprosessiin.
VastaaPoistaToivottavasti löydät näkinkengän.
Helena, syöpä leikattu 12/2011
Mörköhän se. Mutta itse olen ajatellut, vaikkei kaikki enää varmastikaan koskaan ole niin kuin ennen, niin sitten pelataan peli loppuun näillä korteilla, mitkä käteen jäivät. Kädessä ei nyt enää ole kaikkia ässiä, mutta kasikikin on ihan kelpo kortti.
VastaaPoistaHuh, olipa vertauskuvallista.
Mansikan makuisia kesäpäiviä (jollei ole allerginen niille)
Komppaan Tilua, että niillä mennään itä on, kun muutakaan ei voi. Toipuminen kestää ja varmasti se on ko elämän kestävä prossessi jollan lailla. Toivotan valoa elämääsi.
VastaaPoistaIlottomuutta ja surullisia fiiliksiä tässä taudissa riittää. Vaikka välillä olisi ihan hyvä olla muuten, herään itsekin aika usein siihen, ettei elämässä ole kertakaikkiaan mitään iloista: sairauden lisäksi pelkkiä velvoitteita ja työtä, kotonakin.
VastaaPoistaToivottavasti iloa tulee vielä meidän kaikkien elämään jonain päivänä ja Möröt menevät kiltisti takaisin sinne mistä on tulleetkin.