Tänään oli hyvä päivä, huomisesta en tiedä ja parhaani mukaan yritän olla huolehtimatta. Perheen kanssa kävin extempore Särkänniemessä ja mukavaa oli. Käytiin angry birds-laitteissa ja katsomassa possuja, minipossuja ja mikropossuja, ihania kaikki. Kaikista ihanimpia oli tietysti mun pojat! En edes muista koska viimeeksi olen ollut näin onnellinen tai edes tuntenut mitään tunteita.
Ensi tiistaille sain ajan PET-CT:hen. Toivottavasti jotain kuumetta selittävää löytyy, mutta kuitenkin muuta kuin syöpää. Verikokeet näyttää tulehduksen suuntaan, toivotaan siis sitä, kunhan vaan jäisi kiinni missä piileskelee. Varovaisesti toivon parempaa.
Lapset ovat elämän suola ja sokeri. Ja kaikki muutkin mausteet. Ja pitävät meidät äidit kiinni elämässä. :-)
VastaaPoistaHyvä, että sait ajan nopeasti, toivottavasti "syyllinen" olisi helposti hoidettavissa olevaa ja muutenkin hyvänlaatuista sorttia. Sisäiset tulehdusten aiheuttajat ovat tosi hankalia joskus, tohtori Houselle olisi käyttöä Taysissakin...
Tunteiden hiipuminen on tuttua mullekin: on ollut tilanteita, joissa ei uskalla olla oikein mitenkään päin, ei iloita eikä surra. Jos teet jompaa kumpaa, tuntuu siltä, kuin se kohta kostautuisi: onnellisuus ja toiveikkuus etenkin romahtavat nopeasti, ja siksi on helpompaa olla vähemmän onnellinen, ettei tipu niin ylhäältä mahdollisten romahdusten sattuessa. Jonkunlaista itsesuojelua varmaan tämäkin.
"Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi." - Martti Lindqvist
Toivon positiivisuuden vireillesi lisää kestoa ja tiheämpää toistuvuutta;) Ja PettiCetistä myös aihetta niille!
VastaaPoistaTunteen löytymiselle \o/ - se on jotain!
*Peukuttaa että kuumeilun syy vihdoin selviää, eikä se ole syöpä*
VastaaPoista