Uusinta kierros

Reilu viikko sitten sairastuin flunssaan. Kummallinen flunssa olikin, kun ensimmäinen oire oli hengenahdistus, no tuli sitten kurkkukipua ja kuumettakin. Alkuviikon parantelin itseäni kotona, mutta sitten piti mennä jo työterveyslääkärille lähinnä labrojen tarkistukseen, että olisiko jo antibiootin tarvetta. No nuori työterveylääkäri Valtsu tutki ja labrojen lisäksi ehdotti keuhkokuvaakin ja mä olin, että ok mennään, jos on vaikka keuhkokuume. Tutkimusten jälkeen menin kotiin vastauksia odottamaan ja se puhelu olikin sitten mielenkiintoinen. Ainoa järkevä mitä sain Valtsusta irti oli, että vasemmalla keuhkossa on nestettä ja atelektaasia ja mainitsi atelektaasin mahdolliseksi aiheuttajaksi tuumorin. Korvissa alkoi humista ja oikein hermostuin, että eihän niin voi sanoa, että kai se nyt voi olla jotain tulehdusperäistäkin. No päätin siirtää itse hoitovastuun siinä vaiheessa onkologian puolelle, kun tiesin, että sieltä päin asia selvitetään ripeästi ja asiantuntevasti. Tuli pitkä ilta ja yö joista selvisin rauhoittavien avustuksella.

Aamulla soitin onkologian polin hoitajalle ja sittenhän alkoi tapahtua. Jo hetken päästä onkologini soitti, että menisin heti osastolle nesteen punkteerausta ja lisätutkimuksia varten. Silloin jo varovasti kysyin, että paljonko sitä nestettä siellä oikein on ja vastaus oli, että ainakin puoleen väliin keuhkoa. Tiesin heti, että se on kyllä aika paljon, mutta halusin edelleen uskoa tulehduksen mahdollisuuteen.

Osastolla suunnitelmissa olisi vartalon CT ja pleuranesteen punktio. CT:ssä kävin ensin ja sitten oli luvassa pleurapuntio. Ennen toimenpidettä sain jo kuulla CT:n vastaukset. Vasemmalla pleurassa oli paljon nestettä ja pieni tehostunut nodus ja oikealla kainalossa ja soliskuopassa oli selvästä patologisiksi sopivia imusolmukkeita. Itku pääsi, kun vielä siihen asti olin halunut uskoa, että se voisi olla jotain muuta kuin syöpää. Oikeassa soliskuopassa olin jo vähän aiemmin tuntenut pienen pahkuran, josta oli jo tulossa tutkimuksia, joihin en vielä ollut päässyt. Keuhkosta punktoitiin yli litra nestettä.

Keuhkoissa mylläsi samalla jokin tulehduskin siksi jäin osastolle i.v. antibioottihoitoon. Soliskuopan imusolmukkeesta otettiin myös näyte ja nyt on varmistunut, että sekä keuhkopussissa että imusolmukkeessa on rintasyöpäsoluja. Nyt oli sitten tapahtunut se pahin mitä olin pelännyt. Tilanteen dramaattisuutta lisäsi vielä se, että tunsin itseni todella sairaaksi keuhkon nesteen ja kipujen takia. Sairaalaan mennessä henkeä ahdisti jo levossakin. Jo seuraavana päivänä keuhkopussiin laitettiin pysyvä dreeni, jonka kautta nestettä päivittäin tyhjennetään. Kivut on vahvoilla lääkkeillä saatu kuriin ja viikon i.v. antibiootilla saatiin keuhkon tulehdus sen verran asettumaan, että tänään pääsin kotiin.

Eilen tehtiin hoitosuunnitelmaa eteen päin. Luvassa on sytostaatteja ja Her2-täsmälääkkeitä. Pääsen mukaan uuden her2-lääkkeen tutkimukseen. Ensi viikon torstaina aloitetaan. Lääkkeinä on tutkimuslääke pertutsumabi + trastutsumabi (Herceptin) + doketakseli (Taxotere) 3 viikon välein 6-8 sykliä. Sen jälkeen toivottavasti voidaan sytostaatti jättää pois ja jatkaa her2 biologisilla lääkkeillä.

Aivan puun takaa tämä tuli, juuri kun olin alkanut uskomaan, että tästä syövästä on selvitty. Elämää on keikautettu nyt aika tavalla. Sokkivaihe on edelleen päällä, en oikein osaa edes ajatella päivää pidemmälle. Syöpävapaat on nyt ohi.