keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Myrkytystä luvassa

Huomenna alkaa hoidot. Tutkimuslääkettä lukuunottamatta myrkyt on tutut (Taxotere ja Herceptin), mutta onhan nyt ihan eri tilanne kuin silloin yli 3 vuotta sitten. Toisaalta voi olla helpompaa ja toisaalta vaikeampaa. Nyt ainakin osataan pyytää enemmän apua jo heti alkuun. Sytostaatteihin olen jo valmistautunut leikkauttamalla hiuksia lyhyemmiksi, ostanut ison pinon trikoopipoja ja yhtä pipoa virkkaan puuvillalangasta. Lisäksi Taxoteren kynsiongelmia silmällä pitäen ostin kynsilakkaa. Viimeeksi sormien kynsiin tuli vain vaaleat jäljet, varpaat kärsi vähän enemmän, mutta ei ainakaan kynsiä irtoillut.

Edelleen on liian pelottavaa ja ahdistavaa ajatella, että mitä kaikkea tämä nyt tarkoittaa. Nyt on aika toimia ja myöhemmin tulee sitten aika miettiä ja suunnitella tulevaa. Ahdistavia asioita alan käydä sitten hieman myöhemmin hallitusta läpi terapeuttini kanssa.

Kiitos kaikesta tuesta! Kyynelsilmin olen kannustuksianne lukenut. Liian moni muukin käy yhtä rankkaa polkua eteenpäin. Hetki ja päivä kerrallaan edetään.



7 kommenttia:

  1. Just niin. Hetki ja päivä kerrallaan - ja jokainen päivä johon herätään, niin eletään!

    VastaaPoista
  2. Hurrrjasti tsemppiä ja taistelumieltä hoitoihin. Kyllä Sinä ne jaksat käydä läpi ja taistella. Oikea on asenteesi, nyt taistellaan ja sitten mietitään.
    Halauksia, Päivi

    VastaaPoista
  3. Voimia taisteluun!

    VastaaPoista
  4. Oikein paljon voimia! Elämä on epäreilua, mutta selviät tästäkin. Helppoa se ei ole, mutta itke, kun itketyttää, potki seiniä, kun potkituttaa, pure hammasta, äläkä anna periksi!...Kun minua elämä on kolhinut; kaikella tavalla, niin joskus olen käynyt äärirajoilla. Mutta aina ne voimat selviämiseen tulevat jostakin. Enkeleitä elämääsi lähetän! Minä ainakin niihin uskon!

    VastaaPoista
  5. Hei! Kyllä oot tosi ihana ja vahva kun jaksat vielä omassa tilanteessa blogiin kirjoittaa.
    Itse sain vuosi sitten heinäkuussa terveen (muka) papreit sairastetusta (kaikilla mausteilla) rintasyövästä mutta kokoajan vaanii mielessä epäilys että kaunkohan.......ainoa etuni sinuun nähden on että olen yli 60v. Luen blogiasi säännöllisesti ja ajattelen sinua usein. Voimaannuttavin terveisin LK

    VastaaPoista