Survivor Radius

Vihdoinkin alkaa tuntumaan siltä, että mä olen selviytyjä. En ole enää syöpäpotilas vaan syövästä selviytyjä. Mahdollinen uusiminen ei enää ahdista vaan tulevaisuus häämöttää varovaisen valoisana. Tänään kävin mammografiassa ja uä:ssä eikä mitään viitettä uusimisesta ollut! Jännitti aivan mahdottomasti, tutkimus tehtiin samassa huoneessa missä reilut 3 vuotta sitten sain kuulla syövästä ja sinne paluu saa aina tunteet pintaan. Nyt mä vihdoin olen saanut edes jonkinlaisen rauhan syöpäpelosta. Nyt on edessä 6 kk kontrolliväli, ensimmäistä kertaa näin pitkä tauko. Koko kevät ja kesä ilman onkologiaa!

Terapiakäsityöt

Nyt avasin blogin käsitöilleni, joita olen terapiamielessä tehnyt. Tämä on nyt sitä elämää syövän jälkeen. Tervetuloa!

neulotuttaa.blogspot.fi/

Hoitotakuu

Mä vaahtoan nyt vaikka tänne, kun en muuta keksi. Parikin asia on vaivannut mieltä, ensinnäkin viime joulukuussa onkologi laittoi lähetteen kardiologialle ekg:n vuorokausirekisteröintiä varten, kun oli niin paljon rytmihäiriötuntemuksia. No rytmihäiriöt on aika paljolti helpottanut, mutta aikaa tutkimuksiin ei vieläkään ole tullut. Aika pitäisi olla maaliskuun aikana. No minäpä huomenna soittelen sinne sydänpolille, ettei tämä ole ihan päässyt unohtumaan. (Eipä olisi eka kerta.) Luultavasti mitään poikkeavaa ei sydämessä ole, kun sydämen uä oli kunnossa ja lisälyönti ja tykytys tuntemukset on vähentynyt huomattavasti. Haluan kuitenkin, että tämä asia saataisiin suunnitellusti päätökseen ja saadaan varmistettua, että rytmihäiriöt on harmittomia.

Toiseksi samalla alkoi taas rekonstruktioon pääsy vaivaamaan. Lähete plastiikkakirurgille lähti jo viime lokakuussa ja perille se oli päässyt 2 kk myöhemmin joulukuussa. Tämä viive aiheuttaa jo semmoisen perusvitutuksen. No lähetteen saapumisesta sain kirjeen ja tavoiteaika poliklinikalle oli 3 kk päästä eli 16.3. mennessä. No aika tuli ja se on 18.4. Mistähän se 6 kk hoitotakuun laskeminen sitten alkaa? Onhan se harvinaisen perseestä, jos sitä hoitotakuuta voidaan venytellä miten huvittaa. Kun hoidot ja toipuminen ei tähänkään menessä ole mennyt kuin suomenruotsalaisessa elämäntapaohjelmassa niin toivoisin, että nyt voisi hieman jouhevammin mennä.

Loppukevennykseksi kuva pikku-A:n 3-vuotissynttärikakusta :)

Vanha kaakki

Luuston gammakuvauksen vastaus tuli, rintarangassa yksittäinen tehostuma, mikä sopisi ensisijaisesti kulumaksi, kylkiluissa ei poikkeavaa. Eli vanha kaakki olen, mutta en syöpäinen! ;) Mammografiaa joudun odottamaan vielä kaksi viikkoa.
Näillä mennään! Tänään oli viimeinen "eläkepäivä" ja huomisesta alkaen olen ihan oikea työntekijä. Onneksi pienten lasten varjolla voin vielä tehdä osittaista hoitovapaata eli 4 työpäivää / viikko. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan väärässä päässä työuraa sairastuin. Työaika myönnytykset on jotenkin vaikeampia järjestää näin työuran alussa, varsinkin ilman vakituista työpaikkaa. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kyllä tässä taas pärjätään. Kevään tulo tuntuu ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen hyvältä ja jaksan nauttia auringonpaisteesta. Pitkä ja vaikea taival syöpähoitojen kanssa on viimeinkin jäänyt taakse ja nyt on aika sopeutua uudenlaiseen arkeen. Hieman parempi kunto on vielä toiveissa, mutta sen eteen voin onneksi itse tehdä töitä. Kevättä kohden hyvillä mielin!

Kuvauksia odotellessa

Onkologin kontrollissa käyty ja kaikkia vaivojani siellä valitin, tuloksena mammmografia ja uä sekä luuston gamma. Lähinnä terveellä puolella ollut siis kylkikipuja. Eihän siellä mitään kuitenkaan ole, mutta varmuuden vuoksi kuvataan, että mun mieleni rauhoittuisi.

Palaako arki?

Ruususta olen toipunut ja töihin palannut. Aluksi väsytti tosi paljon, mutta nyt alkaa jotenkin sujumaan. On se vaan niin rankkaa aina alkaa alusta uudestaan. Varovasti taas päivä kerrallaan kuulostelen, että tuleeko jotain uutta vai voinko rauhassa alkaa taas toipumaan. Arki palaa, mutta erilaisena kuin ennen.

Viimeinkin postilaatikoon kolahti kutsu plastiikkakirurgille huhtikuussa, että päästään rekonstruktiota suunnittelemaan.

Tulehduksellinen rintasyöpä on kyllä paskista paskin. Edelleen välillä epäuskoisena ihmettelen, että voinko mä tosiaan selvitä tästä. Uusiminen pelottaa joka päivä. Ensi viikolla kontrolli onkologille, toivotaan sieltä uskoa tulevaisuuteen.

Jouluruusu yllätti

Paluu "normaaliin" arkeen kohtasi taas vastoinkäymisiä, kun torstaiaamuna oli vähän kummallinen olo ja mittasin kuumeen ja sehän oli yli 38 astetta ja leikattua rintaakin vähän koski. Tiesin heti, että ruusuhan se sieltä pukkaa. Soitto syöpäpolille ja heti aamusta labroihin. CRP oli vain 30 joten onkologi suhtautui asiaan optimistisesti ja aloitettiin suun kautta antibiootit. Kuume sitten vain nousi ja nousi ja oli perjantaiaamuna 39,5 astetta ja alkoi olla sellainen olo, että ei tämä taida ihan näin helpolla hoitua ja viikonlopun yli en uskaltanut antibioottien tehoa odotella vaan rohkaistuin ja soitin taas syöpäpolille. Lääkäri pyysikin minut sitten osastolla käymään, mutta yökyläänhän sitten piti jäädä, kun CRP oli pompsahtanut 200:aan. I.v. antibiootteja on nyt viikolopun yli tiputeltu. Päivällä olen päässyt käymään kotona, mutta kohta taas pitää suunnata osastolle tiputukseen ja yöksi. Huomenna osaston onkologi saa sitten selvitellä infektiolääkäriltä, että kuinka pitkään jatketaan antibioottia ja mitä seuraavaksi keksitään estohoidoksi, kun 3 viikoin välein pistettävä Pendysin ei kerran riittänyt. Pöh, sanon minä. Toivottavasti tästä pian kuntoutuu jaloilleen ja takaisin töihin.