Aina väsy ja koko ajan nälkä

Vai miten se meni. Maksasolut on sentäs sen verran toipuneet, että Tyverbin aloitin tänään uudestaan. Ensi viikolla vielä tarkistetaan selvisikö maksasolut juhannuksesta. ;)

Muuten taitaa olla entinen meininki eli västyttää ja väsyttää eikä saa mitään tehtyä. No nyt viikon verran superlepäystä, kun lapset lähti mummolaan niin sitten toivottavasti jaksaa puuhailla lasten kanssa, kun ollaan koko perhe kesälomalla.

Nyt on pitkästä aikaa ollut sellainen silvottu raapukka olo. Välilä suunnittelen, että nytpä teen jotain kivaa, mutta lopulta en jaksakaan. Taysissa juokseminen vähän helpottaa, kun lymfaterapia loppui, jihuu ihan 1,5 viikon Tays-vapaa. Sitten piti säätää verikokeiden kanssa, että pääsen mökkeilemään ennen seuraavaa Herceptin-hoitoa, kun viikon vanhat verikokeet ei kelpaa. Onneksi hoitajat sai asiat järjestykseen ja saan elää välillä normaalia elämääkin.

Nyt sovitaan, että tänään on hyvä päivä. Juhannuskukkia kävin jo poimimassa. Ei onneksi tarvinnut metsästää 9 eri sorttia, kun tuo mies on jo naitu ja hyväksi havaittu ;) Enkä meinaa lähteä kaurapeltoon ilkosillani juoksemaan pelästyy vielä kaikki metsäneläimetkin.

Hauskaa juhannusta kaikille!

Tsemii tsemii maksasoluseni

Maksa-arvot oli edelleen liian koholla ja Tyverb tauko jatkuu. Onneksi juhannus on tulossa niin voi vähän treenata maksasoluja. ;) Vitsi! No saatan jonkun kuohuvan juoman nauttia, mutta lapsellista juhannusta vietetään niin rauhallisesti otetaan.

Lymfaterapiaa jatketaan vielä pari kertaa, että saadaan selän ja kyljen nesteet liikkeelle, käsi on jo tosi hyvä.

Paistelen tässä keksejä 3-vuotissynttäreille, mun isompi poika on jo niin "iso". Tasan 3 vuotta sitten oli jo aika kipakat hetket meneillään, synttäreitä juhlitaan kuitenkin vasta huomenna, heh heh!

Hyvää viikonloppua!

Puuhailuja

Puuhailupäivän tuloksia. Kuva kortista on valitettavasti huono, mutta kortti on jo onnellisella synttärisankarilla. Hame on tehty farkuista.

Ihanaa, kun on nukkunut hyvin, jaksanut puuhailla ja shoppailla. Poikia on vähän ikävä, kun ne on mummolassa hoidossa, mutta pitää nyt nauttia vapaudesta.

Tautiuutisia on sen verran, että maksa-arvot oli kohonnut liikaa ja Tyverb jouduttiin jättämään tauolle 2 viikoksi, sitten uudet labrat. Mitähän tästä sitten ajattelis... ihan kiva, että ei ole joka päivä pahoinvointia ja halkeilleet sormenpäät saa hetken aikaa parantua, mutta kaikkensa sitä haluaisi tehdä, että pahapaskiainen pysyisi poissa.
Lymfaterapia sujuu hyvin, enää pari kertaa jäljellä. Kädessä ei juurikaan ole enää turvotusta, kainaloon ja hartiaan vielä pakkautuu.

Puutarhalauantai

Siitä se lähtee. Kukkia, yrttejä ja salaattia (etualan kolmiossa, ei vielä ole itänyt).

Tänään on ajoittain ollut melkein normaali olo, siis sellainen olo, että olisi oma itsensä eikä mikään loppuunajettu syöpäkaakki. Tätä oloa mä olen niin pitkään odottanut, se antaa jotenkin toivoa, että kyllä tästä kuitenkin voi selvitä.

Tilasin tänään uimapuvun brittiläisestä nettikaupasta, kiitos vaan vertaissyöpäläiselle linkistä (Woman-zone). Tuli ainakin puolet halvemmaksi kuin suomalaisista kaupoista ja sai vielä valita minkälaisen mallin ottaa. Varsinkin kaula-aukko on melkein kaikissa proteesiuimapuvuissa liian avonainen mulle, kun rintakehän kuoppa ylettyy niin ylös. Toivottavasti tulee pian niin pääsen uimaan. Sitä en vielä ole päättänyt, että ompelenko sen vammaismerkin uimapukuun vai esittelenkö arpeni ylpeästi suihkussa. Se on varmasti vaan ikävää, jos ihmiset selvästi tuijottaa. No tuijottihan ne sillonkin, kun mä kaljuna lykkäsin lastenvaunuja. Mä taidan kyllä vähän liikaa ajatella, mitä muut ajattelee musta.

Hitaasti eteenpäin

Hidasta on tämä toipuminen. Niin kärsimättömänä odotan, että jaksaisi puuhailla enemmän. Yritän välillä puuhailla jotain mukavaa, kuten laittaa kasvimaata, mutta salaatin siemeniä istuttaessa, joka kerta kun nousi ylös kyykkimästä olin varma, että tällä kertaa vintti pimenee, kun niin huimasi. Voi hittolainen millainen mummukka musta on tullut. Pari riviä jaksaa heitellä siemeniä maahan ja sitten pitää mennä lepäämään. Tyverbin aiheuttama pahoinvointi vaanii koko ajan taustalla. Pää on jo alkanut virkistymään sen verran, että jaksaa suunnitella kaikenlaista, mutta suunnitelmien toteutus jää puolitiehen. Mä haluaisin niin jo jaksaa tehdä enemmän, puuhailla lasten kanssa, tehdä kotitöitä, ettei kaikki jää miehen niskoille, tehdä ruokaa, kitkeä kukkapenkkejä ja käydä lenkillä. Useimpina päivinä kuitenkin edelleen jään sisälle tuoliin istumaan, ei jaksa, ei psyykkisesti eikä fyysisesti. Sukulaiset hyvää hyvyyttään yrittää kannustaa lenkkeilemään ja puuhailemaan, pitäisi mennä vaikka ei jaksa. Ei ne taida oikein ymmärtää, millaista on kun kaikki voimat on loppu. Edistysaskeleen on niin pieniä, ettei niitä muut ihmiset huomaa. Tämän viikon suuret saavutukset on kaksi lapsille valmistettua ruokaa, pari koneellista pyykkiä ja tiskiä, imurointi ja salaattien kylväminen. Tällaista suurta ponnistelua ei ole tapahtunut varmaan ainakaan puoleen vuoteen. Onneksi sentäs mies huomaa tällaiset pienet edistysaskeleet.

Lymfaa

Eilen pääsin ekaa kertaa lymfaterapiaan. Mukavaa hipelyä, toivottavasti auttaa turvotuksiin. Turvotuksia oli enemmänkin kuin itse on huomannut. Terapiapäivää jatkoin kotisohvalla kissan kanssa ja onnistuin nukkumaan koko päivän. Mitään vakavaa tulehdusta ei siis musta löytynyt. Varmuuden vuoksi kävin lääkärilläkin, mutta tulehdusarvot matalat ja keuhkot kuulosti hyviltä eli jokin virustulehdus vain kiusasi mua. Olo on jo parempi, ainoastaan aivan mahdoton väsymys vaivaa, vois nukkua vaan koko ajan.

Herceptin hoitokin oli tällä viikolla, se menee ihan rutiinilla. Omaa onkologiani näin myös. Näillä lääkityksillä jatketaan. Maksa-arvot oli vähän noussut, mutta niitä seurataan, Tyverb saattaa niitä nostaa.

Pieni vipeltäjäni tahtoisi nyt osallistua kirjoitukseen, mutta vuoden ikäisen teksti voi olla vähän liian vaativaa luettavaa, joten lopetan tähän.
Lämmintä viikonloppua!