Eloon jäin!

Mä olen niin pitkään odottanut tätä, että mulla ei olisi tänne mitään asiaa! :)
Mä käyn töissä niin kuin normaalit ihmiset, leikin lasten kanssa kuten muutkin äidit, kuntoilen, taistelen kilojen kanssa (-10kg hiphei!), suunnittelen kesää, suunnittelen tulevaisuutta pidemmällekin kuin 3 viikoa kerrallaan.
Lenkillä tässä yksi päivä mietin miten ihanaa on kun mun keho toimii niin kuin sen kuuluu, eikä ole koko ajan väsynyt tai epäkunnossa. Ekaa kertaa olen vasta nyt myöntänyt itselleni, että olen selviytyjä. Oli ihan helvetin rankkaa, mutta mä selvisin siitä. Koskaan musta ei tietysti tule tervettä niin kuin ennen, mutta olen saavuttanut jonkinlaisen tason mihin olen tyytyväinen. Nyt mä pystyn itse tekemään jotain sen eteen, että voisin paremmin. Auringon paiste tuntuu ihanalta ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Jatkan normaalia elämää muistuttavaa elämääni. Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!

Seuraava askel

Seuraava askel kohti toipumista on otettu. Kävin plastiikkakirurgin kanssa keskustelemassa rinnan rekonstruktiosta. Vaihtoehtoja tarkastellessa päädyttiin siihen, että TRAM-kieleke olisi ainoa sopiva vaihtoehto minulle. Silikonia ei voi laittaa toistuvien "rinta"tulehdusten takia ja selkäkielekkeestä ei saisi riittävän suurta. Suunnitelma on siis, että puolen vuoden päästä TRAM ja toisen rinnan pienennys. On se vaan niin, että pieni on kaunista ja tällä kertaa myös käytännöllisempää. Imusolmukkeiden siirtoa harkitaan myös, leikatun puolen kädessä on selvä lymfaödeema, mutta tehdään ensin varjoainekuvaus, jolla selvitetään onko imusuonien toiminta selvästi huonontunut, jos ei niin sitten vaan irrotellaan arpea kainalossa. Syksy on varmasti hyvä ajankohta leikkaukselle niin saan kesän viettää rauhassa.

Tässä kevään edetessä on tullut ihan sellainen tunne kuin olisin herännyt kolmen vuoden horroksesta. Synkät ajatukset ovat kaikonneet ja ensimmäistä kertaa uskon itsekin, että on mahdollista, että en enää koskaan sairastu uudestaan. Syöpähoitojen aika on nyt ohi ja pystyn suunnittelemaan tulevaisuutta ilman, että syöpä tai hoidot sitä mitenkään vaikeuttaa. Voin vain todeta, että on ollut ihan helvetin vaikeaa, mutta selvisinpä kuitenkin, ainakin tähän asti.

Survivor Radius

Vihdoinkin alkaa tuntumaan siltä, että mä olen selviytyjä. En ole enää syöpäpotilas vaan syövästä selviytyjä. Mahdollinen uusiminen ei enää ahdista vaan tulevaisuus häämöttää varovaisen valoisana. Tänään kävin mammografiassa ja uä:ssä eikä mitään viitettä uusimisesta ollut! Jännitti aivan mahdottomasti, tutkimus tehtiin samassa huoneessa missä reilut 3 vuotta sitten sain kuulla syövästä ja sinne paluu saa aina tunteet pintaan. Nyt mä vihdoin olen saanut edes jonkinlaisen rauhan syöpäpelosta. Nyt on edessä 6 kk kontrolliväli, ensimmäistä kertaa näin pitkä tauko. Koko kevät ja kesä ilman onkologiaa!

Terapiakäsityöt

Nyt avasin blogin käsitöilleni, joita olen terapiamielessä tehnyt. Tämä on nyt sitä elämää syövän jälkeen. Tervetuloa!

neulotuttaa.blogspot.fi/

Hoitotakuu

Mä vaahtoan nyt vaikka tänne, kun en muuta keksi. Parikin asia on vaivannut mieltä, ensinnäkin viime joulukuussa onkologi laittoi lähetteen kardiologialle ekg:n vuorokausirekisteröintiä varten, kun oli niin paljon rytmihäiriötuntemuksia. No rytmihäiriöt on aika paljolti helpottanut, mutta aikaa tutkimuksiin ei vieläkään ole tullut. Aika pitäisi olla maaliskuun aikana. No minäpä huomenna soittelen sinne sydänpolille, ettei tämä ole ihan päässyt unohtumaan. (Eipä olisi eka kerta.) Luultavasti mitään poikkeavaa ei sydämessä ole, kun sydämen uä oli kunnossa ja lisälyönti ja tykytys tuntemukset on vähentynyt huomattavasti. Haluan kuitenkin, että tämä asia saataisiin suunnitellusti päätökseen ja saadaan varmistettua, että rytmihäiriöt on harmittomia.

Toiseksi samalla alkoi taas rekonstruktioon pääsy vaivaamaan. Lähete plastiikkakirurgille lähti jo viime lokakuussa ja perille se oli päässyt 2 kk myöhemmin joulukuussa. Tämä viive aiheuttaa jo semmoisen perusvitutuksen. No lähetteen saapumisesta sain kirjeen ja tavoiteaika poliklinikalle oli 3 kk päästä eli 16.3. mennessä. No aika tuli ja se on 18.4. Mistähän se 6 kk hoitotakuun laskeminen sitten alkaa? Onhan se harvinaisen perseestä, jos sitä hoitotakuuta voidaan venytellä miten huvittaa. Kun hoidot ja toipuminen ei tähänkään menessä ole mennyt kuin suomenruotsalaisessa elämäntapaohjelmassa niin toivoisin, että nyt voisi hieman jouhevammin mennä.

Loppukevennykseksi kuva pikku-A:n 3-vuotissynttärikakusta :)

Vanha kaakki

Luuston gammakuvauksen vastaus tuli, rintarangassa yksittäinen tehostuma, mikä sopisi ensisijaisesti kulumaksi, kylkiluissa ei poikkeavaa. Eli vanha kaakki olen, mutta en syöpäinen! ;) Mammografiaa joudun odottamaan vielä kaksi viikkoa.
Näillä mennään! Tänään oli viimeinen "eläkepäivä" ja huomisesta alkaen olen ihan oikea työntekijä. Onneksi pienten lasten varjolla voin vielä tehdä osittaista hoitovapaata eli 4 työpäivää / viikko. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan väärässä päässä työuraa sairastuin. Työaika myönnytykset on jotenkin vaikeampia järjestää näin työuran alussa, varsinkin ilman vakituista työpaikkaa. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kyllä tässä taas pärjätään. Kevään tulo tuntuu ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen hyvältä ja jaksan nauttia auringonpaisteesta. Pitkä ja vaikea taival syöpähoitojen kanssa on viimeinkin jäänyt taakse ja nyt on aika sopeutua uudenlaiseen arkeen. Hieman parempi kunto on vielä toiveissa, mutta sen eteen voin onneksi itse tehdä töitä. Kevättä kohden hyvillä mielin!

Kuvauksia odotellessa

Onkologin kontrollissa käyty ja kaikkia vaivojani siellä valitin, tuloksena mammmografia ja uä sekä luuston gamma. Lähinnä terveellä puolella ollut siis kylkikipuja. Eihän siellä mitään kuitenkaan ole, mutta varmuuden vuoksi kuvataan, että mun mieleni rauhoittuisi.