Hoitopäivä

Aamusta vein pikku-V:n perhepäivähoitajalleen ja pikku-A jäi kotiin kunnan hoitajan kanssa, ihana että tämmönen apu meille suotiin, hoitaja on vielä aivan ihana ihminen ja A:n hoidon lisäksi välillä imuroi ja laittaa tiskit koneeseen, vaikka ne ei hänen hommia oikeestaan olisikaan.

Tänään sain siis toisen annoksen uusia sytoja Gemzar+Navelbine. Harmikseni tiputus tapahtui poliklinikan puolella, eikä päiväosastolla jonne vanhasta tottumuksesta ensiksi pyyhkäisin. Olisi nimittäin ollut mukavampi itkeä tihrustaa tutulle hoitajalle, kun nyt sain vastattua rehellisesti kun kysyttiin mitä kuuluu. Sitä vieläkin meinaa kaunistella totuutta vaikka ainakaan sytohoitajille ei pitäisi olla tarvetta kertoa pehmennettyä totuutta. Se ärsyttää, että vieläkään mä en pysty puhumaan voinnistani tai sairaudesta itkemättä. Onneksi olen jo tottunut itkeä tihrustamaan kaikkien edessä. Kaupankassa on sentäs vielä säästynyt mun tunteen purkauksilta, mutta lähellä oli sekin kevättalvesta, kun pikku-A joutui sairaalaan 1 kk:n iässä rs-viruksen takia. Silloin oli tiukkapaikka, kun kävin ostamassa itselleni eväitä osastolle.

Sytostaattien tippuminen aiheutti tällä kertaa vähän kipua ja tiputus nopeutta hidastettiin, käden selkä oli kyllä kipeä tipanlaittoyrityksestäkin. Enää ei tipat mene kiltisti kerta heittämällä vaan alkaa olla joka kerta vaikeuksia, taitaa suonet olla jo aika käytettyjä. Hoitaja höpisi jotain CV-portista, mutta herjan jesta ei kai sentään, nyt on enää 2 sykliä sytoja jäljellä eli 4 tiputuskertaa ja kyllä mä toivon, että sytostaatit loppuu siihen. Niin paitsi nythän mä muistankin, että eihän ne tiputukset lopukaan vaan Herceptin jatkuu ad 1 vuosi, douh!

Nappasin muuten yhden sytopiponkin mukaan, kun nyt niitä oli tullut roppakaupalla. Kiitos vaan Pirkko Tampereelta! Kai sitä pitää vielä pipoa tai huivia pitää, kun eilen meinasi ohikulkevilta mummoilta tippua silmät päästä, kun mä istuin kalju paljaana puutarhassa. Aattelin otta kaljulle vähän aurinkoa, kun on niin hassu rusketusraja jäänyt huivista. Niin ja enhän mä ole enää täysin kalju vaan mulla on hieno 2 mm sänki. ;)

Pitää varmaan lähteä käymään vielä apteekissa ostamassa tähän sammakseen kunnon lääkkeitä, kun ei meinaa kotikonstein helpottaa. Kieli on kipeä ja maistuu ihan p:lle. Nyt kun ei enää tule makuhäiriötä sytoista niin olisi kiva, että suu olisi muuten kunnossa.
Aurinkoista päivän jatkoa!