keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Pohjakosketus

Kävin tänään juttelemassa pääkoppahoitajan kanssa. Nyt pitäisi olla vaan kärsivällinen, suoda itselle olla masentunut. Parempaan päin ollaan hitusen menossa, koska en ole enää täysin turta vaan uskallan olla masentunut. Pohjakosketus on otettu, mutta karista ei ole vielä päästy irti. Raskasta on yrittää räpiköidä eteen päin, päivät menee odotellessa jotain, mitä sitä en tiedä. Ohjeeksi kotiin sain, että mun ei ole pakko tehdä muuta kuin nukkua, syödä, levätä, käydä pesulla, hengittää ja jos jaksaa niin pukeutua, kaikki muu on ekstraa. Tuo pukeutuminen on jäänytkin väliin monena päivänä, pyjaman päälle voi hyvin vetää toppatakin, heittää crocsit jalkaan ja viedä poika hoitoon autolla. Pojat olen sentäs joka päivä jaksanut pukea. Sillä ei ole mitään väliä missä vaatteissa täällä kotona on, korkeintaan postinainen tuo paketteja tai pienemmän pojan hoitaja tulee muutamaksi tunniksi, että saan nukkua. Nyt pienempi onkin muorilassa, onneksi onkin kun mäkin sain jonkun karseen flunssan.

Kummallisia kipuja on kanssa ilmestynyt kylkeen ja alavatsalle. Mielikuvitus jyllää. Toisaalta tekisi mieli haudata pää pensaaseen ja olla välittämättä olkoon mitä tahansa, mutta aina se ajatus palaa, että entäs jos se onkin syöpäsolut mitkä siellä jyllää.

Nyt hyvin doupattuna nukkumaan, että jaksaa taas huomenna levätä ja hengittää.

7 kommenttia:

  1. Aika hyvä tuo viimeinen: "...että jaksaa huomenna levatä ja hengittää"! Eikä sitäkään tarvitse kovin pitkää päivää, jos on tarpeeksi hyvin doupattu. Syvällä olet. Ja nyt sait oikein hoitajan luvan ollakin. Toivon ja uskon, että ei sielläkään ikuisesti jaksa. Sitten kun räpiköinti alkaa kypsyttää, saattaa tulla halu nousta jaloilleen. Pieni askel kerrallaan. Odotellaan sitä.

    VastaaPoista
  2. Äh, tyhmät kivut. Ja sitähän se nyt on, että aina kun johonkin jonkin aikaa sattuu, mieleen tunkee ensimmäisenä syöpä, se jota ennen olisi viimeisenä tullut epäilleeksi. Onko sulla mitä kontrollia milloin suunniteltu? Tosin kauanpa sieltäkin saatu mielenrauha kestää, noin kuukauden.

    Lepää ja hengitä. Siinä on ihan tarpeeksi nyt.

    VastaaPoista
  3. Mulla on onkologille aika kuukauden päästä, kun on tarkoitus aloittaa se uusi lääke. Gynelle on laitettu lähete, mutta sinne en saa aikaa kuin vasta 2 kk sisällä. Täytyy nyt kattoa pitääkö käydä vaikka tk:ssa kitisemässä tosta vatsasta.

    VastaaPoista
  4. Niin ja varmasti menee kauan ennekuin osaa suhtautua mitenkään järkevästi kipuihin. Mulla se kipu oli ensioireena ja samoin taudin edetessä kivut paheni. Päähän on nyt pinttynyt kipu=syöpä ja paha. Eikä mikään järkeily auta.

    VastaaPoista
  5. Lepää ja hengitä
    -pirtsikka-

    VastaaPoista
  6. "Ja sitähän se nyt on, että aina kun johonkin jonkin aikaa sattuu, mieleen tunkee ensimmäisenä syöpä, se jota ennen olisi viimeisenä tullut epäilleeksi." - Justiinsa niin :/

    Ja tosiaan, lepää ja hengitä - se on ihan tarpeeksi tässä ja nyt.

    VastaaPoista
  7. On sulla raju elämänvaihe menossa. Ei ole helppoa suosta nousu. Onneksi ei tarvitse tehdä muuta , kun pysyä hengissä

    Niin kun laulussa sanotaan; miten pelko lähtee. Ei kai kokonaan koskaan, mutta se vähenee.

    VastaaPoista