tiistai 22. helmikuuta 2011

Voi kun uniin voisi karata

Unissani mä olen onnellinen, katselen isoa taloa asuntomarkkinoilla mieheni kanssa, olen iloinen, olen ehjä, ei ahdista tai itketä. Voi kun voisi nukkua vaikka pari viikkoa ja nähdä vain hyviä unia, mutta ei joka aamu pitää herätä ja nousta ylös elämään tätä elämää, joka on täynnä ahdistusta ja alakuloa. Välillä pitää ihmetellä, että miten tätä oikein jaksaa. Onneksi mulla on kaksi aivan parasta elämäntarkoitusta, muuten olisi vielä vaikeampaa. Mulle uskotellaan, että kyllä tästä selviää sii smasennuksesta. Järki sen uskoo, tunteentasolla en sitä tavoita. Harmaita päiviä vaan pötkössä, pinnistelyä.

Sitten vähän arkipäivän komiikkaa rintasyöpä perheessä. Puhelu miehelle: "Oletko nähnyt mun tissiä, se on ollut pari päivää hukassa."

10 kommenttia:

  1. Tissi hukassa hymyilytti - muuten ei. Onhan muuten sun kilpirauhasarvot tsekattu..? Sädehoito(kin) voi joskus kilpparia vahingoittaa. Ja mä saatan toistaa itseäni..

    VastaaPoista
  2. Sinusta jäi niin mukavat muistot kun tapasimme Tampereella. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä. Kovaahan tuo elämä sinulla on, mutta lapsista jaksat kuitenkin iloita, toivon niin. Ne kun ovat pieniä niin vähän aikaakin, tuoksuvat hyvältä ja tulevat viereen, eikö.

    VastaaPoista
  3. Hukassa oleva tissi nauratti täälläkin, mutta muuten tunnelmasi eivät kyllä naurata. Voimia uskoa siihen parempaan huomiseen vaikka sitä tunnetta ei löydy.

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Olen seuraillut blogiasi ja taisteluasi täältä ruudun toiselta puolelta jo jonkin aikaa. Ohjauduin tänne erään kohtalotoverisi blogin kautta ja haluan nyt vain tuoda sinulle ilmi, että meitä tuntemattomiakin vierelläsi kulkijoita löytyy. Kaikki me, minä ainakin, haluaisimme puhaltaa elämääsi ja päiviisi värejä, vaikka haaleitakin näin aluksi. Anna itsellesi aikaa. Nuku. Sure. Itke. Raivoa. Mekin yritämme kannattella, putoamaan emme päästä. Olen itsekin elänyt ajanjakson, jolloin uni toi ainoan lohdun. Jospa se toisi myös sinulle voiman hippuja ja uskoa paremmasta huomisesta.
    Haleja! <3

    VastaaPoista
  5. Lohduttomalta kuulostaa olosi. Taas kerran viittaan tuohon oikealla olevaan luetteloon, eikö olisi ihme jos ei väsyttäisi? Osa masennuksesta voi olla silkkaa väsymystä. Anna niiden tunteiden, tai sen että mikään ei tunnu miltään, tulla, olla ja viipyä, ei sinun tarvitse iloista näytellä. Tietääkseni teidän ammattikunnalle on omaakin keskustelu/psyk.apua tarjolla, jos jaksat kiinnostua.
    Nauti kahdesta elämäsi tarkoituksesta ja arjen huumorista kuitenkin.

    VastaaPoista
  6. Iso nauru tuolle tissille!
    Tunnistan hyvin tuon heräämisen hetken..se olikin tämä syöpäelämä nyt elettävänä. Siihen ja muuhun, tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Pirtsikka lähettää myös t s e m p p i ä !!! ja kysyy varovasti, löytyikö se ?

    VastaaPoista
  8. Kiitos koskettavista tsempeistänne!

    Pirtsikka, kyllä tissi löytyi ennen kuin piti lähteä asioille.

    VastaaPoista
  9. Heips,
    Elämä on yhtä ylämäkeä ja alamäkeä. Sinulla on nyt melko korkea ja jyrkkä mäki kavuttavana ylös, mutta kyllä se lakipiste vastaan tulee ja alamäki alkaa. Sitä helpompaa tietä on sitten taas kevyempi huristaa.
    Suukkoja lapsille!

    VastaaPoista
  10. http://annakulkee.blogspot.com/
    Kannattaa lukaista, et ainakaan menetä mitään

    VastaaPoista