keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Poissa kehosta, mutta ei mielestä?

Tällä viikolla on syöpä pyörinyt aika paljon mielessä. Luultavasti perjantain lääkäriaika on saanut ajatukset taas liikkeelle. Kylkikipua on ollut kanssa enemmän ja se saa mielikuvituksen liikkeelle, entä jos siellä kyljessä onkin jotain. Mammografia ja uä katottiin syksyllä, mutta ainakin aiemmin oli puhetta, että katsotaan vielä magneetti. Rauhoittaishan se ainakin hetkeksi, jos vielä kuvattaisiin niin voisi luokitella kylkikivun ihan normaaliksi kivuksi. Perjantaina selviää myös se jatkuuko Herceptin ja Tyverb. Mielelläni ne lopettaisin jo, mutta pelottaahan se jäädä pelkän Tamofenin varaan. Mulle taitaa tulla nyt vasta se hoitojen loppumiskriisi. Tähän asti mä olenkin melkein kaksi vuotta ravannut Radiuksessa vähintää 3 viikon välein. Kontrolli väliä en vielä tiedä, ehkä 3 kk. On tää jännää, kuinka sitä osaa taas elää kuin normaalit ihmiset ilman lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia.

Lymfaterapia on sujunut hyvin, käsivarresta on paikoittain lähtenyt jopa 2 cm ja hartiaseudun särky on loppunut. Muutama kerta viellä ja sitten tilaan uuden tukihihan ja toivotaan, että turvotus ei palaa.

Töissä on edelleen mukavaa. Pää käy kyllä edelleen aiempaa hitaammalla ja uusia asioita on vaikea muistaa. Pienestä muistikirjasta on tullutkin mun uusi työkaveri. Kai se pääkin tästä vielä lähtee käyntiin, huomenna käynnistelen kehoa kuntosalilla. Huomenna mulla on vapaapäivä, kun teen 4 päiväistä viikkoa ja etukäteen olen suunnitellut pyhittäväni vapaapäivät kunnon kohottamiselle. Nyt taas pääsee kuntoilemaan, kun tämän syksyn miljoonas flunssa alkaa mennä ohi.

4 kommenttia:

  1. Veit jalat suustani! Ei kun sanat. Miten tuntuukaan niin hienolta -ja samalla vähän hullulta- elää ihan taviselämää ilman sivuvaikutuksia. Kummasti osaa normiarkea taas arvostaa. Ja se muistikirja on kovassa käytössä täälläkin.. kunhan pysyisi tallessa:)

    Mullakin on kontrolleja tässä kuussa, kaksin kappalein. Ensin tutkataan tissit -tai niiden entinen, oletettu sijainti, ja seuraavalla viikolla on munasarjasyöpäkontrollin vuoro eli vatsaultraa. Että mielessä on. Tsemppiä meille ja muille!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä teille, meille ja muille! Tosi kiva lukea miten jotkut nauttii normiarjesta - ihan totta. Mukava ja mielekäs työhän sen suurelta osalta tekee ja onneksi monilla sellainen on.
    Toivon minäkin, että perjantaina pääsisit jo noista lääkkeistäsi ja saisit laittaa pisteen tuolle liian pitkälle hoitolistallesi:(
    Nelipäiväinen työviikko jatkukoon kauan! :)

    VastaaPoista
  3. halauksia ja tsemppiä <3
    toivotaan, että pääset pian lääkkeistä eroon.

    Voimia, iloa ja valoa syksyyn. Oot usein mielessä! (varsinkin kun täällä pohdin omaa kasvaintilannetta imetyksen keskellä)

    VastaaPoista
  4. Kriisin paikkahan se on kun parin vuoden jälkeen pitäisi palata "tavalliseen" elämään. Eipä se muistijälki sieltä korvien välistä taida koskaan poistua, mutta haalistunee ajan myötä.

    Itselläni nousi jälki esiin taas työterveydessä kun täysin muun ja harmittoman asian vuoksi siellä poikkesin ja lääkäriä tuntui vain ja ainoastaan kiinnostavan, että minulla on ollut rintasyöpä ja miten nyt sitten kontrolli ja mitä ja mitä ja mitä... Huoh.

    Jaksamista syksyyn ja intoa kunnon kohottamiseen, muista että maltti on valttia alkuun!

    Päivi

    VastaaPoista