torstai 11. heinäkuuta 2013

Erilainen syöpämatka

Olin mukana Aamulehden rintasyöpää käsittelevässä jutussa ja kerroin rehellisesti mitä olen mieltä tästä sairaudesta. Eilen sain kuulla luonnehdinnan, että minun haastattelu oli se negatiivisin. Nyt haluan puollustaa oikeuttani olla erimieltä. Minusta paskasta asiasta ei tarvitse väkisin tehdä positiivista. Syöpä on inhottava ja julma sairaus, johon ihmisiä kuolee koko ajan. Hoidot ovat rankat ja minulla ne olivat erityisen rankat ja pitkät. En mitenkään voi iloita asiasta, joka oli niin kauhea. Pitkään oli uhka päällä, että minutkin voi syöpä viedä ja pienet lapseni jäävät äidittömiksi. Koin välillä huonoa omaa tuntoa siitä, kun en osannut olla taistelija ja aina positiivisella mielin. Minun syöpähoidot eivät olleet uljasta taistelua vaan säälittävää rämpimistä enkä heti hoitojen jälkeen ollut elämäni kunnossa kirmaamassa takaisin töihin vaan olin edelleen huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Minun matkani oli erilainen. Minua ei hoitoja läpikäydessä auttanut artikkelit joissa syöpääsairastaneet hehkuttivat miten kivasti kaikki meni ja elämä on niin paljon parempaa syövän jälkeen. Minun elämäni oli jo ennen syöpää onnellista ja tasapainoista. Minusta ei ole syövän ansiosta tullut jalompaa tai parempaa ihmistä. Olisin hyvin pärjännyt ilman tietoa, että minäkin voin sellaisesta helvetistä selvitä. En kuitenkaan ole pessimisti tai murjottava synkistelijä vaan osaan nauttia elämästä nyt syövän jälkeenkin. Joissain asioissa olen joutunut tyytymään huonompaan, mutta näillä mennään. Joinakin aamuina ärsyttää enemmän hoitojen tuomat nivelkivut ja muut pikku vaivat, mutta niidenkin kanssa pärjään. Elämä on ihanaa, syöpä ei!

Aamulehden artikkelin löytää täältä rintasyöpäyhdistyksen sivuilta: http://www.europadonna.fi/rintasyopa2/rintasyopa-mediassa/

19 kommenttia:

  1. Onnittelut negatiivisuuden ykköseksi sijoittumisesta! :D Tosin faktojen kertomisella ei mielestäni ole mitään tekemistä negatiivisuuden tai positiivisuuden kanssa. Fakta on, että syöpä on paska ja sen hoidot vielä paskemmat. Tuskin nämä positiivisuuden torvetkaan uutta syöpää haluavat.

    VastaaPoista
  2. Olipahan kommentti, ilmeisesti itsellään syöpä sairastamatta. En ehtinyt lukea linkkiäsi, blogiasi sen sijaan olen seurannut.
    On se kyllä jännää miten erilaisten karmeuksien jälkeen pitäisi vaikkapa iloita mahdollisuudesta käydä moinen helvetillinen rääkki läpi ja selvitä toistaiseksi hengissä.
    Ehkä pikkujutuista napiseminen vähenee, kun tulee perspektiiviä. Taidan seuaavaksi lukea artikkelin, jotta tietäisin mitä kritisoin...

    VastaaPoista
  3. luin jutun, enkä kyllä siitä löytänyt negatiivisuutta :) itseasiassa vain hyvin realistisen kertomuksen miten kyseinen haastateltava taudin kanssa matkan on kokenut. Hyvin pitkälle ajattelen itse myös noin, paska juttu jota ilmankin olisin osannut elää ja nauttia elämästä.

    Kun kerran sanoin yhdelle ihmiselle että syöpä ei ole jalostanut minua mitenkään ihmisenä eikä kirkastanut sieluani, ihmetteli hän mitä sillä tarkoitin...ehkä osaltaan on myös meidän sairastuneiden ajatusmaailmaa se, että meiltä odotetaan tuota selviytymistä sankarin viitan kanssa ja olemuksella, eikä ehkä kuitenkaan kovin moni ei sairastanut niin ajattele...

    tiedä häntä..mikä on oman pään sisällä ja mikä on ulkopuolisten ajatus asiasta... mutta yhteenvetona voin sanoa että hyvä oli haastattelu osaltasi :)

    VastaaPoista
  4. Itsekin saman taudin läpikäyneenä, ihmettelen aina näitä kommentteja, että mitä kaikkea hyvää sairaus toi elämään ja kuinka se ihmisenä kasvatti ja jalosti. Minua ei jalostanut, enkä mitään hyvää keksi koko sairastamisesta. Edelleen kovat nivelkivut, hikoilut yms muistuttavat joka päivä siitä rumbasta. Eli ei se ole vieläkään taakse jäänyttä eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Ihanaa, että olet rehellinen!

    VastaaPoista
  5. Ärkoota ja muita komppaan. Hyvä että et väittänyt nauttineesi tuosta maailman parhaasta hoidosta, jota sait poikkeuksellisen paljon ja pitkään. Tai kertonut tuon kaiken parantaneen elämänlaatuasi - kun se ei todellakaan ole sitä tehnyt! Hyvä sinä!! Eikä sun osuutesi ollut tosiaankaan negatiivinen kun tietää mitä kaikkea olet käynyt läpi.

    Kohti parempaa!

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän sinua hyvin sen suhteen, että ikävistä asioista, kuten syövästä on aika hankala löytää positiivista sanottavaa (koska sitä ei välttämättä ole). Kriisit kasvattavat kyllä, oli se sitten työttömäksi jääminen tai vakava sairaus.
    Eräs tuttuni kuoli syöpään nuorena, pienen lapsen äitinä. Ei. Minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa syövästä. Voin kuvitella kuinka jokapäiväiset ongelmat (esim. nivelkivut, kainalon/käden toiminta) lähinnä v*tuttavat ja muistuttavat syövästä vaikka terveen paperit olisikin. Silti - ihailen sitä että annat realistisen kuvauksen siitä h*lvetistä mitä se on. Kiitos sinulle siitä.
    Ei inhottavien asioiden edessä tarvitse olla yltiöpositiivinen, monesti tuntuukin että "pään pinnalla pitäminen" on jo tarpeeksi hankalaa.
    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja parasta elämääsi :)

    VastaaPoista
  7. Jos en olisi lukenut osuutesi negatiivisuudesta, en olisi huomannut sellaiseen viittaavaakaan, olisin ajatellut vain haastatellun erilaisia ihmisiä.
    Sinulla, meillä jokaisella, on lupa ajatella omiamme, tuntea omalla tavallamme.
    Päiviisi ilonhetkiä!

    VastaaPoista
  8. Kiitos tuestanne ihanat ihmiset! En ole siis yksin näidenkään ajatusten kanssa.

    VastaaPoista
  9. Leikkaus ja 1.sytostaatti takana. Pitkät hoidot tulossa. Tekstisi ja tuntemuksesi olivat kuin omia käyttämiäni sanoja. Elin ennen tätä onnellista elämää ja tiedostin, että olen onnekas siitä kaikesta mitä minulla oli.Realistisesti ajatellen vasta vuosien kuluttua tiedämme, olemmeko selviytyjäprosentin joukossa.Ihan paska kokemus. Onneksi on ihanat ystävät ja perhe. Kaikkea hyvää sinulle.Ollaan vaan jakossakin rehellisiä.

    VastaaPoista
  10. Minusta sinulla on oikeus olla juuri niin negatiivinen kuin haluat/koet sopivaksi. Tai vaikka enemmänkin. Ja samoin sinulla on oikeus loukkantua siitä, jos joku arvioi sinut joukon negatiivisimmaksi.

    Elina

    VastaaPoista
  11. Kiitos jutusta joka oli tänä aamuna meidänkin"paikallisessa"lehdessä.Olen kanssasi samaa mieltä,mitä syöpämatka minulle "antoi".Ei mitää,Se vei minulta niinpaljon.Minua se ei muuttanut.Kyllä tämä on yhä kuin suossa rämpisi.Hyvä jatkoa.

    VastaaPoista
  12. Minustakin sinun haastattelusi oli tosi rehellinen ja realistinen: sait taudin kaikista mahdollisista hetkistä huonoimmalla, olet käynyt läpi sellaisen syöpäh*lvetin, jota en toivoisi kenellekään.

    En ehkä ole kaikkien mielestä kauhean onnekas ollut omien sairastumisteni ajoituksen osalta itsekään, mutta sinuun ja moneen muuhun nuoreen äitiin verrattuna kyllä.

    Olisin mieluummin itsekin ollut ilman näitä kokemuksia, mutta tätä ei voi valitettavasti valita itse.

    Toimittajan tarkoituksena oli löytää erilaisia naisia kertomaan kokemuksistaan, jotta juuri sairastuneet (tai ne, jotka eivät ole vielä sairastuneet) saisivat tietoa tästä taudista ja siitä, miten se elämään vaikuttaa. Jokaisen kokemus on erilainen. Arvostelut voit antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :-)

    Ihanaa kesää ja pienin askelin paranevaa kuntoa, niin henkistä kuin fyysistäkin. Olet mahtava nainen!

    PS. Anonyymi: Missä lehdessä juttu ilmestyi AL:n lisäksi?

    VastaaPoista
  13. Olen usein ihmetellyt miten kukaan voi löytää mitään positiivista tästä syöpämatkasta. Vaikka saisitkin "terveen paperit" koko lopun elämääsi saat olla pelko persiissä kun milloin mistäkin kolottaa. Tässä joutuu luopumaan paljon muustakin kuin terveydestä.
    Ei ole pakko hyväksyä kohtaloansa ja etsiä tästä jotain hyvää. Kaiken huippuna taudin "vähättelijät", jotka kai luulevat tsemppaavansa sairastuneita.... En ole vielä niitä oppinut jättämään omaan arvoonsa...
    t. Liisukka

    VastaaPoista
  14. Juttusi julkaistiin eilen Lapin Kansassa. Ensiksi kauhistuin kuinka rankalla "kädellä" jouduit hoidot käymään. Minäkin sain koko arsenaalin (rinnan poisto, kainalon tyhjennys, 6 x sytot, sädehoidot ja vuoden herceptin päälle) mutta se ei todellakaan ollut mitään sinun versioon verrattuna. Henk.kohtaisesti olin iloinen, että kerrankin julkaistiin juttu mikä ei ole niin yltiöpositiivinen vaan todellakin realistinen kuvaus kaikesta. Syövässä ei ole mitään kivaa tai, että se jalostaisi meitä jotenkin. Höpö höpö! Matto vedetään jalkojen alta pois ja minäkin sairastuessani (37 v) lähinnä mietin omia hautajaisiani. Olen iloinen kuullessani, että voit jo paremmin. En ole seurannut blogiasi mutta ehkä nyt teen niin. Kaikkea hyvää sinulle! Terveisin tunturin tytär

    VastaaPoista
  15. Kiitos Tunturin tytär! Olen todella iloinen, jos joku on tykännyt jutusta ja toivottavasti saanut siitä jotain tukea omaan matkaansa.

    VastaaPoista
  16. Joskus realismin ja negatiivisuuden raja on häilyvä - sinun tarinasi on realismia ja tarina oikeasta elämästä. Syöpä, hoidot ja varsinkin nämä hoidonjälkeiset monet pienet vaivat ovat todellisuutta eikä todellakaan aina niin hauskaa. Iloa päivääsi :)

    VastaaPoista
  17. Puekku sulle! Ei todellakaan tarvitse olla inhopositiivinen. Syöpä on paska juttu. Voimia!

    VastaaPoista
  18. Ihana uusi käsite "inhopositiivinen"! Mainio, tulen varmasti käyttämään sitä jatkossa. :)

    VastaaPoista
  19. Miusta sie olit vaan suora. Rehellinen. Sanaa negatiivinen en käyttäisi, näkökulmasi oli erilainenkuin muiden, hyvä niin. Mietihän kuinka suuri ilo ja apu siitä on ihmisille,sairastuneille, jotka tuntevat samalla tavalla- jotka eivät ehkä rohkene tuoda omia ajatuksiaan julki- kun ajattelevat ''että pitäisi tuntea kiitollisuutta siitä,että on edes eloss''
    Eihän se niin mene.

    JOkainen asia,aatos,ihminen ja ajatus on ihan yhtä oikea.

    Voin kertoa,ettei mutsiakaan kamalasti napannut omat kolme syöpämatkaansa, ja tunsi olonsa aika perseestä olevaksi, kaiken ihan liian rankaksi. Elämä oli ihan yhtä sitä itseään.
    JOtenkin vaan tunsin oloni valtavan hyväksi,kun haastattelusi luin.
    Sorry,en saa kuitenkaan puserrettua ulos sitä punaista lankaa ja ajatusta kaiken takana, mitä yritän sanoa. :-)

    VastaaPoista