Ainakin minä toivon, että tästä mahdottomasta nukkumisesta olisi jotain hyötyäkin. Väsymys, voimattomuus ja pahoinvointi seuraa edelleen. Hoitaja soitteli ensi viikolle lääkäri- ja tiputusaikaa. Ensi perjantaina sitten ekaa kertaa pelkät Herceptin ja Perjeta (pertutsumabi). Niiden ei pitäisi voinnissa juurikaan tuntua vaan parempaan päin pitäisi koko ajan olla menossa. Hitaasti tuntuu toipuminen kulkevan. Kai sitä on niin kärsimätön, kun on puoli vuotta ollut niin huonossa kunnossa.
Pakostakin ajatukset on ollut viime vuoden alussa. Miten erilainen näkymä silloin oli. Aloitin kunnon kohotus projektin, olin töissä ja viimein aloin uskoa, että tauti oli selätetty. Nyt olen iloinen siitä hyvästä puolesta vuodesta ja kesästä. Nyt edessä on suuri epävarmuus. Nyt en voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti millaisessa kunnossa ensi keväänä tai kesänä olen. Toivotaan parasta.
Olisinpa halunnut, että tämä vuosi olisi sinunkin kohdallasi alkanut yhtä toiveikkaana kuin edellinen. Ei tätä tilannetta mitenkään voinut silloin kuvitella, kun kaikki näytti olevan niin hyvin. Puoli vuotta hyvää aikaa on liian vähän. Jospa sittenkin saisit sitä lisää kunhan kunto nykyisestä kohenee. - Parasta mahdollista tätä vuotta kuitenkin, Ade!
VastaaPoistaTsemppiä kovasti!
VastaaPoistaKiitos rk! Hyviä päiviä odotetaan.
VastaaPoistaVoi kuinka toivon sulle kaikkea hyvää ja toden totta mielenkiinnolla luen päivityksiä mm siitä kuinka kunto kohoaa, kun toivon mukaan huhtikuussa minun lääkitykseni kevenee ja tää hervoton heikkous häviäisi.
VastaaPoistaTrrkuin piipii
Piipii, toivottavasti säkin toivut kesäksi parempaan kuntoon!
VastaaPoistaToivon tuon olon kohenemisen jatkuvan, vaikka sitten hissukseen, mutta suunnan olevan ylös-ja eteenpäin.
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia Mansesta, jossa pakkanen paukkuu ja villahousut on etsittävä ekaa kertaa tänä talvena esille. Hrr.
Valoa!
Uskoa ja jaksamista parempiin päiviin <3
VastaaPoistaKomppaan Ärkoota, taas.
VastaaPoista