sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hiljakseen

Kiduttavan hitaasti vointi alkaa parantua. Sitkeä flunssa hidastaa menoa. Viime torstaina sain Herceptin+pertutsumabi hoidot. Melkein jäi menemättä, kun aamusta oli aivan armottoman kauhea päänsärky. Samanlaisia oli viime syksystä ja silloin kuvattiin pää, joten syy on jokin muu kuin syöpä.

Tänään kykenin jo pienelle kävelylenkille. Pitää vaan malttaa kävellä hitaasti. Jalat veisi, mutta keuhkot ei pysy perässä. Muuta ei sitten oikein jaksa tehdä. Villasukkia on tullut neulottua iso pino. Ruokakaupassa kokeilin käydä, mutta huimaus ja huono olo yllätti nopeasti. Turhauttavaa, kun ei meinaa tavallisia asioita jaksa tehdä.

7 kommenttia:

  1. Kyllä kiduttaa :( Onneksi langat ja puikot on keksitty. Toivon silti vauhtia toipumiseen ♥

    VastaaPoista
  2. Voi, kunpa voisin antaa sinulle voimia ja taata nopean paranemisen tästä kauheasta taudista. Voimat palaavat kyllä, pikku hiljaa. Ja toivoa paranemisesta on, vaikka ihan kauhean raskasta aikaa ja hoitoja joudut käymään läpi taas. Tämä julma tauti on ihan kohtuuton välillä - ja miksi juuri nuorille?

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ja malttia. Etene kropan ehdoilla.

    Tuleeko sulla Herceptiinistä ja Perjetasta oireita?

    Terkuin piipii

    VastaaPoista
  4. Malttia ja tsemppejä toivottelen myös. Ellei voimat ala palautua, niin kannattaa perehtyä siihen kilppariinkin ;)

    Onneksi osaat kutoa :)

    VastaaPoista
  5. Olen käynyt täällä monesti kääntymässä. En vain osaa sanoa mitään fiksua, joten en ole jättänyt jälkeä. Nyt kuitenkin haluan sinun tietävän, että arvostan sitkeyttäsi ja toivon sinun jaksavan seuraavaan hetkeen. Toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille, kannustus tuntuu hyvältä! Kyllä mä tässä pikkuhiljaa jaksan eteenpäin.
    Piipii, en ole huomannut, että näistä vasta-ainehoidoista olisi mitään oireita tullut. Suurin ongelma on edelleen hengenahdistus, se rajoittaa toimintaa aika paljon. Lisäksi lihaskipuja on koko ajan, mutta sekin on varmaan sytostaattien jälkitilaa.
    Eilen jaksoin käydä perheen kanssa syömässä ja elokuvissa, kun juhlittiin nuoremman pojan 4-vuotis synttäreitä. Aika rankkaa oli, mutta jaksoin sentäs lähteä. :)

    VastaaPoista
  7. Löysin blogisi vasta pari viikkoa sitten ja luin kaiken melkein yhdeltä istumalta. Itse olen sairastanut levinnyttä munasarjasyöpää jo yli 8v. ja taas on aika huono tilanne. Toivon sinulle enkeleitä elämääsi ja voimaa ja rohkeutta!

    VastaaPoista