Jouluruusu yllätti

Paluu "normaaliin" arkeen kohtasi taas vastoinkäymisiä, kun torstaiaamuna oli vähän kummallinen olo ja mittasin kuumeen ja sehän oli yli 38 astetta ja leikattua rintaakin vähän koski. Tiesin heti, että ruusuhan se sieltä pukkaa. Soitto syöpäpolille ja heti aamusta labroihin. CRP oli vain 30 joten onkologi suhtautui asiaan optimistisesti ja aloitettiin suun kautta antibiootit. Kuume sitten vain nousi ja nousi ja oli perjantaiaamuna 39,5 astetta ja alkoi olla sellainen olo, että ei tämä taida ihan näin helpolla hoitua ja viikonlopun yli en uskaltanut antibioottien tehoa odotella vaan rohkaistuin ja soitin taas syöpäpolille. Lääkäri pyysikin minut sitten osastolla käymään, mutta yökyläänhän sitten piti jäädä, kun CRP oli pompsahtanut 200:aan. I.v. antibiootteja on nyt viikolopun yli tiputeltu. Päivällä olen päässyt käymään kotona, mutta kohta taas pitää suunnata osastolle tiputukseen ja yöksi. Huomenna osaston onkologi saa sitten selvitellä infektiolääkäriltä, että kuinka pitkään jatketaan antibioottia ja mitä seuraavaksi keksitään estohoidoksi, kun 3 viikoin välein pistettävä Pendysin ei kerran riittänyt. Pöh, sanon minä. Toivottavasti tästä pian kuntoutuu jaloilleen ja takaisin töihin.

Rauhallista joulua!

Kontrolli onkologilla

Sairastumiseni 3-vuotisvuosipäivää vietetään ensi maanantaina. Olisiko tämä se joulu, kun alkaa viimeinkin mennä paremmin? Onkologilla tuumailtiin verikokeita, tulehdusarvot edelleen hieman koholla ja lämpöily jatkuu aiempaa lievempänä onneksi. Herceptiini-kuumeeksi edelleen tulkitaan ja hyvähän se niin olisi. Vielä kuukausi pari niin viimeisetkin Herkun rippeet on poistunut elimistöstä. Kuukausi sitten alkaneista rytmihäiriötuntemuksista mainitsin. Omasta mielestäni sopisi kammioperäisiksi lisälyönneiksi, jotka yleensä on harmittomia. Aiemminkin näitä on ollut pitkän valvomisen ja kahviyliannostuksen yhteydessä, mutta nyt nämä ovat melkein joka päiväisiä ja jatkuvat useita tunteja kerrallaan. Illasta ei meinaa välillä saada unta, kun muljahtelee ja tykyttää. No onkologi oli sitä mieltä, että kun ottaa historiani huomioon ja varsinkin runsaasti nautitut sytostaatit niin vaatii lisätutkimuksia eli ekg:n vuorokausirekisteröinnin ja tarkistetaan kilpirauhasarvot. Tyverbin aiheuttama kilpirauhasvaurio voi olla palautuva, joten tarkastetaan arvot, ettei ole liian korkeat ja aiheita tykyttelyä. Lähete plastiikkakirurgille oli tehty 2 kk sitten ja tänään se oli viimeinkin löytänyt perille. Matka Radiuksesta Taysin päätaloon on välillä pitkä.

Normaali elämää töissä on  kokeiltu nyt pari viikkoa. Mukavaa on käydä töissä, mutta tosi paljon väsyttää. Pari päivää viikossa käyn töissä ja lepopäivät tulee ainakin nyt tarpeeseen.
Mukavaa viikonloppua ja joulun odotusta!

Vieroitusoireita

Kohta kolme vuotta kestäneiden intensiivisten syöpähoitojen ja kaikkien tutkimusten jälkeen on aika hassu ja turvaton olo, kun lääkäri tai tutkimuskäyntejä on vain kuukauden, kahden välein. Onneksi muistin eilen, että mulle on laitettu sisätaudeilta avoin lähete tulehduslabroihin ja menin käymään niissä, kun on kohta 2 viikkoa ollut epämääräisen huono olo. Korvatulehduksen toteamisen jälkeen on ollut huimausta, tykytystä ja pahoinvointia... niin ja lievää lämpöilyä. Oireet on kuitenkin niin vähäiset, että en kehtaa ketään lääkäriä niiden takia vaivata. Tai lähinnä tk:ssa mua pidettäisiin hysteerikkona ja onkologiani en kehtaa näin vähäisessä asiassa vaivata. Vastaukset meidän labrasta saa onneksi heti niiden valmistutta tekstiviestinä, ei siis kaikkia, mutta ainakin PVK, CRP:n. Hb 120 (parempi kuin 3 vuoteen, rautaa olen natustanutkin), Leuk 6,3, Trom 461 ja CRP 13,9. Hieman helpotti oloa. Häiritsee kuitenkin, että CRP ei voinut olla täysin normaali, mutta näillä tiedoilla maltan odottaa joulukuun alkuun, kun on onkologille aika.

Uuden tukihihan mittaukseen tilasin ajan, kun nykyinen valuu alas eli ei enää toimi. Joko se on löystynyt tai olkavarsi on pienentynyt.

Viikonlopuksi lähden poikien kanssa mummolaan lepäämään, jos sitten ensi viikolla vointi olisi jo parempi. Mukavaa viikonloppua!

Infektion provosoima depressio

Hyvin alkanut kunnon kohotus kuntosalilla sai äkillisen stopin viikko sitten alkaneen korvatulehduksen/ epämääräisen flunssan takia. Väsyttää, huimaa, oksettaa, tykyttää ja mielen valtaa tunne ettei mistään tule mitään. Päivät on mennyt taas nukkuessa tai telkkaria katsellen. Kolottaa sieltä ja täältä, mieli laukkaa omia polkujaan, vaikka kuinka yritän tolkuttaa itselleni, että ei ole kauaa kun pet-ct:llä todettiin, että ei ole syöpää. Mulla on ihan liikaa aikaa miettiä, mutta toisaalta ei jaksa mitään tehdäkään, että saisi ajatukset muualle. Ahdistuspipoja tulee taas pojille. Olen huomannut, kun oikein ahdistaa niin mä alan kutomaan pipoja. No päät pysyy lämpiminä ja tuleehan niistä hyviä joululahjoja, jos ei omaan käyttöön tarvitse. Voi kun pääsis jo töihin! Joulukuun alkuun on vielä pari viikkoa, silloin alkaa työt parilla päivällä viikossa. Toivottavasti tämä epämääräinen olo menee ohi siihen mennessä.
Synkkää on, ulkonakin.

Muistoa kunnioittaen

Pappani ja rintasyöpäsiskoni Mira

Enkeleitä matkalle

Miralle rintasyöpäsiskolle toivon enkeleitä loppumatkalle!