tiistai 26. lokakuuta 2010

Ei taaskaan mennyt niin kuin piti

Tänään kävin leikkauksen esikäynnillä ja siellä sain tietää, että minun leikkaus on ENSI viikon torstaina. Mä hermostuin tästä tiedosta aivan uskomattoman paljon. Miksi helvetissä sitä leikkausajankohtaa on pitänyt salailla tähän asti. Mun onkologi oli suunnitellut leikkausta tälle viikolle ja mä yritin kysellä etukäteen hoitajilta, osaston lääkäriltä ja vielä eilen psykiatriselta hoitajalta, että milloin se leikkaus on ja kaikki oli sitä mieltä kyllä se yleensä on samalla viikolla kuin esikäynti. Psyk.hoitaja yritti eilen kattoa koneeltakin aikaa, mutta sitä ei ollut nähtävissä. Mä olin järjestellyt kaikki asiat, että tällä viikolla leikkaukseen meno onnistuisi helposti ja jäisi hyvin aikaa toipua. Mies aloitti vanhempain vapaan, lapsille järjestettiin loppuviikoksi hoitopaikka saatikaan henkinen valmistautuminen. Nyt mies on ollut aivan turhaan vanhempainvapaalla tämän viikon ja mun toipumisaika jää aiottua lyhyemmäksi. Mä olin niin hyvin suunnitellut, että olisi hetken aikaa vähän helpompaa. Mua niin kiukuttaa. Näistä asioista mä jo avauduin sille lääkärille, mutta sen mielestä ei mitään nostorajoituksia varsinaisesti ole, mutta voihan se leikkauspuoli siitä nostelusta kipeytyä ja muutenkin sain sen kuvan, että pikku leikkaus. Mä itkeä tihrustin sitten lopun lääkärivastaanoton, koko hoitajan vastaanoton ja vielä kotimatkan. Kyllähän se lääkäri lässytti, että haluutko keskustella sosiaalihoitajan kanssa, jos saisi jotain apua kotiin, mutta eipä kiinosta kun sitä tuli silloin kesänlopulla selviteltyä, eikä muuta ole kuin kunnan lastenhoitaja, jolta irtoaa maksimissaan muutama tunti päivässä, jos ei sitten halua yksityistä hoitajaa palkata tai laittaa pientä päiväkotiin. Just joo. Eikä ne saanut kiinne sellasta anestesialääkäriä, joka mua olis kattonut, mutta sitten mä jo kiukuttelin, että en ole tulossa joku toinen päivä, että nukuttakoon kylmiltää, en mä ole kuin syöpäinen ja lihava. Mä olen tähän asti ollut kiltti potilas, suostunut kiltisti kaikkiin muutoksiin, mutta nyt mä ekaa kertaa kunnolla kiukkusin, että miksi tämä menee näin ja miksi ei voinut aiemmin ilmoittaa leikkausaikaa. Tämmönen syövän sairastaminen ja hoidot ei ole ollenkaan suunniteltu lapsellisille ihmisille.

En enää edes muista mistä muusta piti kiukutella. Mä olen ollut niin huonolla tuulella koko päivän. Miksi mulla tuntuu kaikki menevän päin persettä. Normaali ihmisellä viikon lykkäys ei varmaan tuntuisi missään, mutta multa se tuntuu kaatavan maailman. Eilen mä olin jo niin valoisalla tuulella ja energisempi kuin aikoihin, mutta nyt taas kiristää päätä niin ettei veri kierrä.

Lopetan tilitykseni tähän ja jos jollekin jäi epäselväksi olen edelleen KIUKKUINEN! Systeemi on perseestä!

10 kommenttia:

  1. Voihan mähnä. Kyllä varmaan veetuttaa ihan täysillä tuollainen. Olen kyllä kuullut sellaisestakin, että vielä leikkauspäivänä ovat palottaneet takaisin kotiin kun onkin tullut kiireellinen tapaturmapotilas väliin.
    Vaan ei kai sille mahda mitään muuta kuin isot sadattelut.
    Toivottavasti ei enää tule mitään keljututksia vaan kaikki sujuu kuten pitääkin.

    VastaaPoista
  2. No voihan harmi! Toivotaan että viikko menee nopsaan.

    VastaaPoista
  3. Kyllä, perseestä on! Systeemi. Ja sekin, että kaikki tuntuu kaatuvan just sinulle. Kyllä sinä tästäkin selviät, kun on pakko ja asiat järjestyvät kun on pakko, mutta takuulla on iso pettymys nyt, kun olit niin hyvin valmistautunut henkisesti ja muutenkin.
    Tuota vähättelyä leikkauksen suuruudesta kyllä ihmettelen - no ehkä se leikkaajalle on pikku juttu, mutta ei takuulla leikattavalle.
    Ärräpäitä kehiin, mitä sitä muuta voi. Voimia!

    VastaaPoista
  4. Nyt tavoistani poiketen pakko sanoa, että voi p..kele:(

    Kuule viikon siirto sinun asiassa on melkein tällä hetkellä maailmanloppu. Sitä kaiken järjestää ja henkisesti valmistutuu ja sitten matto vetästään jalkojen alta. Systeemissä ei yhden ihmisen kohtalo tunnu painavan, vaan samaa massaa kaikki.
    Hyvä, että annoit tulla tuutin täydeltä, liian kiltti ei kannata olla, ei potilaana eikä yleensäkkään.
    Muuta ei voi kun sanoa, että hammasta purren usko vielä ilon koittavan.

    VastaaPoista
  5. Tähän alkuun pitkä rivi ärräpäitä;
    #¤!§#¨~¤#!§#`\[]¤#¤!§#¨~¤#!§#[\]¤

    Ymmärrän oikein hyvin pettymyksesi ja v*tutuksesi! Sä olet poikkeuksellisen nuori rintasyöpäleikattava ja vielä kahden pienen lapsen kotiäiti, joten kyllä sun tilanteesi pitäisi pystyä paremmin huomioimaan!! Vähintä olisi ollut se, että olisit saanut edes ajoissa tietää että leikkaus on vasta ensi viikolla :(

    Voimia!

    VastaaPoista
  6. Perseestä on ja täysin. Hitto vieköön - eikö ne pirut tajua, että potilaalla on muutakin elämää kuin sairauselämä ja homman pitäis kotona kuitenkin pyöriä suht normisti, syömiset, nukkumiset jne. HYVÄ, että annoit tulla tuutin täydeltä ! Eikö sitä vanhempainvapaata sais siirtää - varovasti kysyn ... että saisit pitää lasten isää kotona silloin kun tarvitaan NIH.
    pirtsikka

    VastaaPoista
  7. Joo kyllä meni pieleen, olis toivonut että sun elämäntilanne olis otettu huomioon. Ihan hyvä että myös näytit kiukkusi, sulla on siihen oikeus, ei aina tarvitse eikä saakaan olla 'kiltti tyttö'.
    Tuli mieleeni, että ootko ollut yhteydessä P-maan syöpäyhdistykseen? Kävin siellä hoitajalla pari kertaa, mm. tikit otettiin siellä pois ja sain mielestäni aivan erinomaista henkistä tukea ja neuvoja. Jospa saisit sieltä jotain neuvoja tähän tilanteeseen ?

    VastaaPoista
  8. Samaa mieltä, perseestä on. Etenkin tuo asenne että potilaallahan ei muuta elämää ole, joten sitä voi hyppyyttää ihan mielin määrin. HYVÄ että suutuit. Eihän nuo asenteet ainakaan muuten muutu.

    Ja muistan kyllä että se leikkauksen siirtyminen viikolla eteenpäin oli henkisesti aika raskasta, kun sitä oli painotettu että sen pitäisi olla mahd. pian... :(

    Jaksamista.

    VastaaPoista
  9. Hei haloo!!!!! Mitä digtaattoreita ne luulee olevansa siellä. Pimittää sinun asioita!! Voi V:tu sanon mä, ihan syvältä.

    Tiedän miten se ottaa päähän jos järjestää lasten hoidot, ym asiat ja sitten kaikki mene uusiksi. Se jos mikä syömiestä, no tässä tapauksessa naista.

    Toivon että viikon lykkäys ja ehkä viikonloppu ilman lapsia olisi sinulle ja miehelle antoisaa. Mikäli lapset ovat kotona niin nauttikaa nyt toisistanne. Jätä syöpä,leikkaus, hoidot, ym asiat nyt viikonlopuksi tauolle. Ole vain sinä, nainen, vaimo, kahdenlapsen äiti.

    Voimia ja viikonloppua!
    -Jaana

    VastaaPoista
  10. Nyt mieli vähän parempi, pari päivää meni ihan maan raossa.

    VastaaPoista