tiistai 2. marraskuuta 2010

Pakkasaamu

Olipas kirpsakka ilma, kun vein pojan hoitoon. Nyt sain pienemmänkin ekoille päiväunille niin saan nauttia aamukahvia rauhassa.

Huomenna uskaltaa varmaan jo pakata sairaalakassin. Nyt se leikkaus ei voi enää siirtyä... eihän. Toivottavasti nyt aikataulut pitää ja olen ekana listalla leikkaussaliin. No mulla on kokemusta, että mun ohi kiilataan vielä leikkaussalin ovellakin. Esikoisen sektio tuli yllätyksenä, mutta meillä oli vain kiire ja toisilla hätä niin jouduttiin kääntymään ovelta takaisin. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen. Toivotaan, että nytkin odotus palkitaan ja kaikki sujuu hyvin.
Jännitys alkaa uudelleen nousemaan. Kuitenkaan se ei tunnu todelliselta, että perjantaina mulla ei ole enää toista tissiä. Ajatukset on pelkästään kasvaimessa ja siinä saadaanko se varmasti kokonaan pois, mielessä ei ole vielä tilaa käsitellä rinnan menetystä. Psyk.hoitajan kanssa asiasta juttelin ja hän oli samaa mieltä, että sitä menetystä kerkää käsittelemään sitten myöhemmin, ei tarvitse etukäteen surra. Enkä mä osaakaan surra, sen aika tulee myöhemmin nyt päähän ei mahdu enempää huolia.

Nivelkivut nostaa taas päätään. Ne pysyi kurissa, kun sain viikoittain kortisonia, mutta nyt on kantapäät ja polvet kipeät varsinkin, kun lähtee liikeelle. Onneksi kipu vähän helpottaa, kun kävelee pidempään. Pikapyrähdykset lasten perään kotona vaan tuntuu hankalilta, kun jalat tuntuu puupökkelöiltä ja on kipeät. Isompi poika on tainut huomata, että mä en aina jaksa nousta vaan yritän vaan suullisesti käskyttää ja sehän osaa jo käyttää sitä hyväksi. Välillä on ihan turha kieltää miljoona kertaa, että älä mäiski veljeäsi ja tulosta tulee vasta kun kampeaa itsensä ylös. Hyvähän se on, että pojat pitää väkisin liikkeessä, muuten sitä jämähtäisi ihan sohvan pohjalle.

Olkapääkivut taitaa olla ihan itseaiheutettuja. Mä olen nyt vaihtanut rättien virkkauksen sukkien kutomiseen. Joululahjasukkia on jo pieni pino. Vielä ennen torstaita pitäisi saada parit lasten sukat valmiiksi, pienet sukat tuleekin onneksi nopeasti valmiiksi.

Pikku-pallero nukkuu edelleen niin taidan mennä sukkia kutomaan.

Hyvää viikonjatkoa kaikille! Tämä on hyvä viikko!

10 kommenttia:

  1. Leikkaus EI voi enää siirtyä. Aivan varmasti jännittää. Aika orpo olo on odotellessa leikkausta, etenkään jos se ei ole aamusta. Toivottovasti sinut leikataan heti ensimmäisenä, se nyt on vähintä kaikkien sotkujen ja vastoinkäymisten jälkeen.

    Ihana oli lukea sinun arkea poikien kanssa. Lapset pitää onneksi ajatukset arjessa. On vaan pakko nousta sohvan nurkasta. Nivelkivut on ikävää, onhan sinulla aikamoinen arsenaali sytoja tiputettu. Hyvin olet ne kestänyt :)

    Eipä täällää uuta voi kun olla hengessä mukana ja toivottaa onnea leikkaukseen.

    VastaaPoista
  2. Tämä on hyvä viikko! - Hyvähyvä :)

    Nivelkivut on ikäviä ja toivottavasti ne helpottaa nyt kun et toivon mukaan enää sytoja tarvitse. Järkyttävän määrän olet myrkkyjä tosiaan jo saanut =P

    Tsemppivä!

    VastaaPoista
  3. Hyvin se menee,Onnea matkaan.Hengessä mukana.

    VastaaPoista
  4. Ei voi enää siirtyä, ja kaikki menee hyvin. Muuttunutta ulkonäköä ehtii surra myöhemminkin, itsellä taisi olla kalju pahempi juttu kuin tissin puuttuminen. Tissin puuttumista voi ajatella positiivisesti: sai mennäkin kun kasvatti tuholaista sisällään. Ja tuo on niin totta mitä kirjoitat, että päähän mahtuu kerrallaan vain rajattu määrä huolia. Taysissa pääset melko pian korjausleikkaukseen, tissin sureminen voisi olla ihan turhaakin !
    Pidän peukkuja ja hengessä mukana, voimia !

    VastaaPoista
  5. Hyvä se vain on ettet ole surrut etukäteen, itse tuhlasin siihen turhankin paljon energiaa. Pelkäsin itse leikkaustakin kamalasti, kun ei ollut ikinä ennen tarvinnut leikata. Jälkeenpäin on ollut ehkä helpompaa kuitenkin kuin odotin. Tosin prosessointi on kyllä itselläkin vielä kesken.

    Voimia ja kaikki menköön niin hyvin kuin ikinä!

    VastaaPoista
  6. Voimia huomiseen! Olet ajatuksissa.

    VastaaPoista
  7. V O I M I A !!! T S E M P P I Ä !!!
    pirtsikka

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä ja onnea matkaan huomiseen!

    VastaaPoista
  9. Kiitos tuesta! Muutaman päivän päästä palaan syöpävapaan, yksi tissisenä amatsonina.

    VastaaPoista
  10. Tänään sinulla on jo toivottavasti leikkaus onnellisesti ohi. Itselläni meni leikkauspäivä sekalaisessa tokkurassa nukkuen, mutta seuraavana aamuna olo oli jo mitä mainioin.

    Nopeaa toipumista sinulle!

    VastaaPoista