Viime viikkoina mielialan on vallanut alakulo ja ahdistus. Näitä asioita olenkin käynyt käsittelemässä psykiatrian puolella tihennetyllä aikataululla. Sairaus hoitoineen on sen verran murtanut mua, että taidan lähiaikoina pyhittää kaiken ajan itselleni, joten kirjoittelen täällä harvemmin. Mulla ei ole nyt tänne annettavaa, ajatukset kiertää samaa rataa ja raapii välillä niin kipeitä asioita, että niistä en ole valmis täällä kirjoittamaan.
Sädehoito sujuu hyvin, iho punoittaa, mutta muuten se on kevyttä hommaa. Haasteet on nyt päänsisäisiä.
Kiitos kaikille tuesta ja blogiystävien kuulumisia seuraan taustalta.
Tuo pään sisällä käytävä kamppailu on raastavaa. Itselläni on sama prosessi menossa. Välillä on levollinen olo hetken ja sitten ahdistus ja pelko taas vyöryvät päälle...
VastaaPoistaVoimahalaus Sinulle urhea kanssasisar! Auringonsäteitä ja poutapilviä vuodelle 2011!
Tuttua on. Välillä enemmän, joskus sentään vähemmän: väsymystä, masennusta, alakuloa, pelkoa, valvomista, ahdistusta ja apatiaa. Miten sen jaksaa? Hyvä että saat apua, antaudu autettavaksi. Hoitojen loppumisen kohtaan kannattaa varautua.
VastaaPoistaHoida itseäsi, kirjoita sitten jos jaksat. Kiitos kannustuksesta itsellesikin, kaiken keskellä olet siihenkin pystynyt. Varsinkin "Siipirikko lumienkeli" oli koskettava.
Paljon, paljon parempaa tulevaa vuotta sinulle ja perheellesi!
Samanlaisia tuntemuksia on ollut itselläni, tällä hetkellä onneksi tuntuu että pahin on ohi. Jaksamista ahdistuksen läpi rämpimiseen, ja halauksia. Kirjoitat sitten kun jaksat.
VastaaPoistaOman pään kanssa taistelu taikka taapertaminen onkin kovaa hommaa. Pidät paussia sen verran kuin tarttee ja otat omaa aikaa. Aika parantaa vain tässäkin hommassa!!
VastaaPoistaMe ollaan täällä ja ootellaan sua takasin, sitten kun oot "valmis". Halitus
Jaksamista! Koita pitää yhteyttä ainakin joihinkin ystäviin, ettei ne asiat kierrä ympyrää siellä omassa päässä!
VastaaPoistaTäytyy yhtyä Ärkoon kommenttiin kaikilta osin.
VastaaPoistaJaksuja!