Siitä on tasan vuosi, kun oli minun elämäni kauhein päivä. Kuulin sen epätodellisen uutisen, että patti rinnassani on syöpä. Viime joulu meni toivoessa, että heräisi tästä painajaisesta. Vuosi sitten oli kaunis pakkas päivä, joka tuntui tosi julmalta, olisi satanut edes räntää.
Hurja vuosi on takana. Vielä ei pysty käymään sitä läpi, vaan täytyy säilöä tulevaisuuteen, kun voimia riittää. Yritän selvitä vaan sädehoidon läpi. Menetyksiäni olen surrut. Joulutunnelmaan on ollut vaikea päästä. No yhtä huonoa joulua ei voi olla kuin viime vuonna, jos vaikka ei itkettäisi ihan koko ajan.
Päässää vyöryy ajatuksia edes takaisin. En saa niitä järjestykseen.
Syövän löytyminen repii mieleen sellaisen muistijäljen, että vuosipäivän kyllä muistaa. Sinulla vielä yhden pienen lapsen, ja toista vauvaa odottavana äitinä ihan erityisesti. Ja kuin kohtalon ivana, sopivasti joulua pilaamaan.
VastaaPoistaKun tuota oikealla olevaa listaa katsoo, niin ei voi kun ihmetellä, että olet kuitenkin jaksanut ja nyt olet hieman helpommassa vaiheessa. Selvää on, että heti kun fyysisellä puolella helpottaa, alkaa menetysten, tulevaisuuden ja kohtalon sureminen. Niin näyttää käyvän monelle. Sure vain, anna sen surun tulla, ei sitä itkeäkään ikuisesti jaksa.
Parempaa joulumieltä tänä vuonna ja kaikkea hyvää perheellesi!
Hyvää, rauhallista ja iloista joulua !!!
VastaaPoistapirtsikka
Hei kohtalotoveri.
VastaaPoistaLöysin blogisi sattumalta internetin ihmeellisestä maailmasta. Ahmaisin tekstisi kahdelta istumalta, niin teki mieli lukea ajatuksistasi, vaikka itseä väsytti hurjasti.
Siinä mielessä olen kohtalotoverisi, että sain riesakseni rintasyöpädiagnoosin ollessani raskaana rv25 ja jotain päälle, jotakuinkin ½ vuotta sitten. Kyseessä ensimmäinen lapsi (ja viimeinen), ikää itsellä 29 vuotta. Syöpäni vuoksi lapseni syntyi keskosena (rv32+0), ihan kuin pelkässä syövässä ei olisi jo ihan tarpeeksi huolta ja murhetta. Virallisiin syöpäpotilaitten tapaamisiin minusta ei ole ollut menijäksi, salaa olen koittanut netistä löytää saman kohtalon kokeneita (ja ne ovat harvassa). Nyt pystyn jo lukemaan muiden kirjoituksia ilman että purskahdan itkuun ensimmäisen lauseen luettuani.
Haluan toivottaa sinulle voimia taistoon syöpää vastaan. Jos haluat vaihtaa kuulumisia ja saada "vertaistukea", niin keksitään keino yhteystietojen vaihtoon.
Terveisin,
Tea
Hei Tea! Ikävää kuulla, että sinullakin syöpä on iskenyt mahdottoman huonolla hetkellä. Toivottavasti sun vauva voi nyt hyvin! Toivottavasti sun hoidot on mennyt hyvin. Mä en kanssa aluksi voinut lukea toisten syöpäpotilaiden kirjoituksia, vasta puoli vuotta sairastettua pysyi lukemaan ja aloitin tämän oman blogin, kun oli synkimpiä hetkiä sairastamisessa.
VastaaPoistaParasta vertaistukea mä olen saanut oman ja muiden blogien kautta. Minäkään en ole osannut syöpäyhdistyksen tapaamisiin mennä.
Mä loin tämmösen sähköpostin adelhaid80@gmail.com En halua nimeäni täällä julkistaa. Kirjottele Tea sinne, jos haluat. Mä yritän vastailla, saatan olla vaan vähän laiska vastailemaan. Tänne blogiin on helpompi löpistä mitä tahansa, mutta sähköpostin kirjoittaminen tuntuu välillä vaikealta, kun pitää pysyä aiheessa ja jotenkin järkevämpiä juttuja kirjoitella. No sä varmaan ymmärrät Tea, että aivot on vähän jäässä, kun tämän kaiken lisäksi heräilee vauvan kanssa. Meillä pieni tekee hampaita.
Muutkin tutut saa siis tuonne sähköpostiin kirjoitella, jos on henkilökohtaista asiaa.
Rk ja Pirtsikka, kyllä nyt tuntuu, että parempi joulu on tulossa. Eilen tein piparkakkutaikinan, sai vähän jouluntuoksua. Tänään vois paistella isomman pojan kanssa pipareita.
VastaaPoista